tiistai 10. helmikuuta 2009

Pitäisikö sanoituksen olla alisteinen sävellykselle vai päinvastoin?

Työskentelin kerran erään säveltäjän kanssa jolle joku Toivo Kärkimäisesti teroittanut että: "säveltäjä on aina kunkku".

Yhteistyö luonnollisesti päättyi näkökulmaerojen takia varsin lyhyeen*, sillä itse näen säveltäjät ja sanoittajat mieluummin tasavertaisina yhteistyökumppaneina. Jäin kuitenkin mielessäni pohtimaan asiaa koska tämä ei ollut ainoa kerta kun olen törmännyt tällaiseen näkemykseen.

Jostain syystä jotkut säveltäjät luulevat että kun sanoittaja lähettää heille valmiin tekstin, he voivat lupaa kysymättä tehdä suuriakin muutoksia ja esim. vaihtaa kertosäkeiden ja a-osien paikkaa, tai jättää jonkun säkeistön kokonaan pois, vaikka useimmissa tapauksissa säkeistön paikan siirtäminen tai poistaminen (luonnollisesti) tuhoaa tekstin kerronnallisen dramaturgian.

Kun säveltäjä on työstämässä valmista tekstiä, pitäisi hänen kuitenkin ymmärtää että työn alla olevassa teoksessa todennäköisesti on jo kerronnallinen rakenne ja ns. palikat valmiina. Hänen tehtävänsä on kutoa sävellyksensä niiden rakenteiden varaan ja pyrkiä parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan musiikillaan sanoittajan ilmaisua. Jos tämä tuntuu ylivoimaiselta on parempi sopia sanoittajan kanssa muutoksista (tai tekstin sivuuttamisesta kokonaan).

Tilanne on tietysti täysin päinvastainen silloin, jos sävellys on olemassa ennen tekstiä. Silloin on sanoittajan tehtävä toimia annettujen raamien puitteissa ja tukea säveltäjän ilmaisua.

Kun sävellys ja sanoitus tehdään erikseen niin väkisinkin jompi kumpi on yleensä alisteinen toiselle. Toisaalta tällaisessa työtavassa sanoituksessa on sävellykselle (tai sävellyksessä on sanoitukselle) perustukset, aivan kuin taloa rakennettaessa tehdään ensin kivijalka sekä itse rakennus ja sitten vasta ruvetaan sisustamaan.

Parhaimmassa tapauksessa sanoittaja ja säveltäjä ymmärtävät toistensa maailmaa niin hyvin että 1+1 on lopulta enemmän kuin kaksi ja yhteistyön hedelmänä syntyy jotain sellaista johon kumpikaan ei yksin kykenisi. Silloin tällöin syntyy jopa teoksia joissa sävellys tai sanoitus itsessään ei vielä ole mitään, mutta ne yhdessä muodostavat mestariteoksen.

* Se että jompi kumpi haluaa olla diktaattori on huono tapa tehdä yhteistyötä ja johtaa harvoin parhaaseen lopputulokseen, silloin kun kyseessä on kahden kauppa.