torstai 22. heinäkuuta 2021

Idolien uhrit musiikkialalla

Hiljattain esiin on nostettu #metoo-hengessä lukuisia musiikkialalla tapahtuneita väärinkäytöksiä, joissa idolit ovat rikkoneet fanien rajoja. 


Osa tarinoista on oksettavaa luettavaa. Jutut sisältävät misogyniaa, groomausta, päihtyneiden hyväksikäyttöä, sukupuoliyhteyteen pakottamista, esineellistämistä ja nöyryyttämistä. 

Monet musa-alan ammattilaiset ovat tehneet asiassa omiakin ulostuloja. Etenkin mieshenkilöt ovat pahoitelleet varmuuden vuoksi omaakin käytöstään, siltä varalta, että ovat ajattelemattaan käyttäytyneet sopimattomasti tai ahdistavasti naisia kohtaan. 

Lisäksi ainakin yksi managerointitoimisto on jo ehättänyt ilmoittaa, että heillä tällaista naisvihaa jne. ei esiinny, vaikka äkkiä tarkastellen edustavat myös tarinoiden lähteenä olevia tekijöitä ja edustuksensa kautta siis epäsuorasti mahdollistavat tällaista toimintaa. 

Kukin tavallaan - aina joku koittaa hyötyä, kun alalla myrskyää. 

Managerointihan on siitä vittumaista puuhaa, että jos artisti sattuu olemaan kusipää se todennäköisesti ilmenee vasta kun paskat on jo housuissa.  Ainakin itsellä on lähtökohtana se, että koitan viimeiseen asti välttää tällaisten ihmisten kanssa työskentelyä. Silti seulasta pääsee joskus läpi uskomattomia tapauksia. Onneksi näistä pääsee yleensä jotenkin myös eroon.

Maailman itsekkäin ala?

Valitettavasti narsismi ja loputon itsekkyys on artistien parissa valitettavan yleistä. Luulen, että osa esiintyvistä taiteilijoista ajattelee, että se on jopa heidän velvollisuutensa ja tärkeä karisman osatekijä. Ego. 

Ei ole tavatonta, että etenkin nuorelle menestyjälle suosio kihahtaa ns. päähän. Pahimmillaan suosion huipulla ei edes tajuta missä menee oman minuuden ja esiintyjäminän raja. Fanien huomio imartelee, eikä mieleen välttämättä juolahda että idolin asemaan liittyy myös todella suuri vastuu. 

Etenkin teinityttöjen tapa fanittaa idoleitaan niin hurmioituneesti, että pelkkä paidan helman koskettaminen aiheuttaa pyörtymisen ja idolin saapuessa lavalle on ihan pakko kirkua, on varmaan omiaan altistamaan kaikenlaiselle hyväksikäytölle, jos kohdalle sattuukin kusipäisempi yksilö. 

Artistien sikailua on aina katsottu läpi sormien

Ilmiö on todellinen ja se on ollut sitä kauan. Outoa on, että kun kyse on tarpeeksi isosta starasta, asioille halutaan kovasti viitataan kintaalla. Tunnettuja groomausesimerkkejä maailmalta löytyy vino pino.

Tässä pari👇
  • Elvis Presley oli 24-vuotias alkaessaan seurustella 14-vuotiaan Priscilla Beaulieun kanssa.
  • Bill Wyman oli 47-vuotias alkaessaan seurustella 14-vuotiaan Mandy Smithin kanssa.
  • Jerry Lee Lewis oli 22-vuotias avioituessaan 13-vuotiaan Myra Gale Brownin kanssa, joka oli lisäksi hänen serkkunsa tytär.
  • Joel Madden oli 24-vuotias alkaessaan seurustella 16-vuotiaan Hilary Duffin kanssa. 
Suomi tuskin on tässä suhteessa mikään lintukoto. Asioista ei vaan ole haluttu puhua, eikä julkkisten suhteet nuorikoihin, ehkä ole samalla tavalla olleet uutisia jostain syystä. Tai ehkä ne ovat vain pyyhkiytyneet mielestä.  

Aina ei toki ole kyse vain artisteistakaan. Muutakin porukkaa musaskeneen mahtuu.

Kaltoinkohtelusta kärsitään myös alan sisällä 

Alalla on monenlaisia toimijoita. On keikkajärjestäjiä, levy-yhtiöpomoja, radioiden musapäälliköitä, musiikkitoimittajia ja vaikka mitä. Vaikka artistiuden kanssa itsekeskeinen habitus onkin hyväksytympää kuin muissa rooleissa, niin kyllä ne muutkin osaa.

Usein väitetään, että useimmat pitkään alalla toimineet ihmiset on hyviä tyyppejä, koska muuten tie nousee helposti pystyyn, eikä kukaan halua tehdä yhteistyötä. Tässä on kuitenkin totta vain toinen puoli. 

Alkuvaiheessa uraa on oltava hyvä tyyppi, mutta jollekin isolle levy-yhtiöpomolle tai jo megastaran asemaan nousseelle tähdelle on varmasti vaikea sanoa ei. Kaikenlaisista ukkoklubeistakin liikkuu villejä huhuja.

Olen kyllä kokenut myös sellaista ilmiötä, että naiset muodostavat etenkin cowriting-puolella klikkejä, joihin miehillä ei ole mitään asiaa. Kaipa se on joku vastaisku tai sitten se on vaan turvallisuushakuisuutta. Feministikortti kuitenkin viuhuu herkästi, eikä varmasti syyttä. 

Lue itse mistä tässä kohussa on kyse

Nimettömänä jaettuja kokemustarinoita löytyy nyt ainakin IG-tileiltä: #punkstoo #metaltoo #iskelmätoo #hippiestoo ja #suomirapstoo. Suosittelen kaikkia lukemaan juttuja ja miettimään vähän. 

Entä miesten ahdistelu?  

Tästähän ei melkein saisi puhua, mutta ahdistelu ei kohdistu pelkästään naisiin. Tunnen kaksikin tapausta, jossa mun tutulle miespuoliselle tuottajalle on ehdotettu maksua ns. "luonnossa". Myös mulle on pariin otteeseen ehdotettu samaa. 

Moni ei varmaan pidä tuota kauhean vakavana, vaan tällaiselle on tapana naureskella.

Miestenhän kuuluu tykätä tollasesta (vai?), mutta ainakin mulle tuollainen näyttäytyy äärimmäisen kiusallisena ja epäammattimaisena toimintana. 

Mua on myös ns."käpälöity" cowrite-sessioissa artistin toimesta. Kyse ei ole yksittäistapauksesta. On toki ymmärrettävää, että kun biisiä tehdessä ollaan henkisellä tasolla siellä ihon alla ja henkinen yhteys on usein todella vahva, niin saattaa tulla sellainen olo, että on ihan ok tulla myös fyysisesti lähelle. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Ei varsinkaan tässä elämäntilanteessa.

En olisi 20-vuotiaana arvannut, että kärsin tällaisista ongelmista enemmän nyt (varattuna ja ylipainoisena kolmen lapsen isänä) kuin nuorena ja salskeana urheilijapoikana. 

Siinä missä naisiin kohdistuva ahdistelu alalla kohdistuu käsittääkseni pääsääntöisesti nuoriin naisiin, joiden kanssa miehet haluavat seksiä, niin oma kokemus on, että miehet taas kokevat ahdistelua ensisijaisesti naisilta, jotka käyttävät itse omaa seksuaalisuuttaan hyväksi saadakseen sen avulla jotain muuta. 

Myös kiristystapauksista kuulee juttuja silloin tällöin. Etenkin varatut miehet ovat kuulemma tottelevaista sakkia jos hairahtuvat ja joutuvat sen jälkeen pelkäämään kiinni jäämistä. Yleinen ajatushan on tietenekin näissä se, että pettäjämulkkua saakin vetää kuin pässiä narusta.  

Mielestäni olisikin tärkeää, että kun kampanjoidaan seksismiä ja misogyniaa vastaan, ei vahingossa lipsahdettaisi misandrian puolelle. Kaikilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi skenessä kuin skenessä. Tämä oikeus koskee myös miehiä, vaikka naiset joutuisivatkin kokemaan huonoa käytöstä meitä karvanaamoja enemmän. 

Viekää asiat käräjille

Toivon, että uhrit saavat kampanjoinnista ja vertaistuesta sen verran rohkeutta, että uskaltavat viedä asioita myös käräjille saakka. Pahimmillaan tapaukset ovat todella vakavia ja nuoriin kohdistuneissa tapauksissa, ei suinkaan ole välttämättä vielä ollenkaan myöhäistä: 

"Jos seksuaalirikos on kohdistunut alaikäiseen, syyteoikeus vanhenee kuitenkin aikaisintaan, kun uhri täyttää 28 vuotta. Tällaisissa tilanteissa syyteoikeuden vanhentumisaika on siis vähintään kymmenen vuotta. Tämä pidennetty syyteoikeus koskee kaikkia seksuaalirikoksia paitsi lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin. Sen osalta syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun uhri täyttää 23 vuotta." (Lähde: Minilex)


Uskon, että kun ihminen on piittamaton yhden ihmisen itsemääräämisoikeudesta, hän tuskin piittaa muidenkaan rajoista. Vaikka jokainen uhri on yksilö, ei kyseinen teko kyseisen tekijän toimesta välttämättä ole ainoa laatuaan.  

Jos oman tapauksen vuoksi tuntuukin siltä, ettei asiasta kannata tehdä numeroa, kannattaa ajatella myös niitä mahdollisia muita uhreja. Etenkin jos on mahdollista, että uhreja tulee lisää. 


Voimia!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Alan Walker saapuu Turkuun

Sain juuri korvanappiini tiedon, että Turun kaupunkifestivaali Aura Festin pääesiintyjiksi ovat tulossa Alan Walker & Robin Schulz! 


Niinkuin joku varmaan on mun Instagramin puolelta huomannutkin, niin olen tässä kuntavaalikampanjoinnin ohella kampanjoinut hieman myös Aurafestin hyväksi. Jälkimmäisen osalta kyse on puhtaasti kaupallisesta yhteistyöstä, joskin Aurafest on myös mun lempparifestareita Turussa, eikä multa oo tilattu tätä blogipostausta. Kunhan kirjoittelen silti! :D 

Kuka on Alan Walker? 

Alan Walker on norjalainen DJ-tuottaja, joka ei pidä kauheasti meteliä itsestään. Mies piiloutuu maskin, musiikin ja logonsa taakse, mutta esimerkiksi hänen "Faded" singlensä rikkoi platinalevyrajan 14 eri maassa. 

Norjan radio- ja televisioyhtiölle, hän selitti maskin käyttöä seuraavasti:


"It is to keep a low profile while maintaining the mental image they have given me. I think it's pretty cool. A little twist that makes people ask themselves questions about who really is the person behind Alan Walker."


Tämähän kätevää! Ainakin yksi henkilö käyttää Korona-ajan festareilla maskia! :D Alan Walkeria arvostaa omassa lähipiirissäni hyvin korkealle mm. tuottajakumppanini BirdyHead


Festarien Korona-turvallisuus?

Maskeista puheen ollen, Aurafesthän toteutettiin myös viimevuonna ja oli siten ainoita toteutuneita kesäfestivaaleja koko vuonna. Poikkeusjärjestelyjä toki oli, jotta hommat satiin toteutettua turvallisesti. Nytkin Aurafesteillä panostetaan tähän ja heillä on tuo Tpahtumateollisuuden Check! -tunnus.

Toisaalta yhtä turvallisempaa tapahtumien järjestäminen on muutenkin. Esimerkiksi itse olen saanut tuohon ekaan festaripäivään mennessä jo molemmat rokotteet. Ilmeisesti jo nyt rokotekattavuus on yli 50%, eli elokuussa sen pitäisi sitten olla jo hyvinkin korkea. 


Keitä muita esiintyy? 

Käytännössä kaikki muut esiintyjät Schulzia ja Walkeria lukuunottamatta ovat Suomalaisia. Perjantain painotus on enemmän popissa ja lauantaina kuullaan pääasiassa räppiä. 

Saamani tiedotteen mukaan, festareille odotetaan yhteensä yli 14 000 kävijää.

PERJANTAI 13.8.2021
  • ROBIN SCHULZ (GER)
  • BEHM
  • SANNI
  • GASELLIT
  • PIKKU G
  • REINO NORDIN
  • STIG
  • SPEKTI

LAUANTAI 14.8.2021
  • ALAN WALKER (NOR)
  • ELASTINEN
  • GETTOMASA
  • ABREU
  • MIKAEL GABRIEL
  • LAHTI UNITED
  • PETRI NYGÅRD
  • MOUHOUS & COSTEE


Mitä liput maksaa?

Tarjouslippuja on rajoitettu määrä ja tätä kirjoittaessa esimerkiksi kahden päivän VIP-liput on jo loppuunmyyty. Päivälippuja on kuitenkin vielä jäljellä, jos halaajaa nimeonomaan VIP-lippua. 

1 PV LIPUT
  • Tavallinen yhden päivän lippu tarjoushintaan 59,90€ (normaalisti 69,90€) 
  • Yhden päivän VIP lippu 129,90€ 

2 PV LIPUT
  • Tavallinen kahden päivän lippu 99,90€ K18
  • Kahden päivän VIP lippu 169,90€ K18 (loppuunmyyty)

Lippuja voi ostaa Lippupisteestä! Huomioikaa myös, että näillä festareilla on tänä vuonna 18-vuoden ikäraja. Fyysisesti festaripaikkana on Kupittaan puisto. Festareilta voi bongata sinkoilemasta myös minut, eli jos oot mestoilla niin käy nykäisemässä hihasta.  



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Punkista politiikkaan?

"Herraviha". Ootteko kuulleet tällaista sanaa enää 2000-luvulla? 



Vihteiden kuntavaaliehdokas, turku, 404, Sako Samuli Koivulahti
Sain aikanaan sellaisen asennekasvatuksen, jossa suomalaista yhteiskuntaa ja sen päättäjiä mollattiin jatkuvasti. 

Opin jo lapsena ajattelemaan, että eduskunta on täynnä ääliöitä ja idiootteja, jotka tekevät vain typeriä päätöksiä ja tavoittelevat omaa etuaan. 

En koskaan osannut kyseenalaista näitä ajatuksia. Ne syötettiin minulle jo äidinmaidon joukossa. 

Minusta tuli opettajien painajainen. Auktoriteettongelmainen ja rauhaton lapsi. Teininä olin vielä auktoriteettiongelmaisempi nuori. 

Kaikki yhteiskunnan varoilla tuotettu toiminta näyttäytyi, jonkinlaisena ääliömäisenä teatterina. Peruskoulukin oli minulle pelkkää sirkusta ja näissä valtion ja kuntien ylläpitämissä laitoksissa työskentelevät ihmiset olivat tietenkin typeryksiä. En ymmärtänyt lainkaan, että miksi en voisi opiskella vain niitä asioita, jotka minua kiinnostivat.

Sanomattakin on selvää, että tällaisella asenteella koulu ei mennyt kovinkaan hyvin.

"Haistakaa paska koko valtiovalta" ja muita vahingollisia kansanviisauksia

90-luvun ihmispentuna kuuntelin aluksi metallimusiikkia, koska kaikki muutkin tekivät niin. En tajunnut englanninkielisistä lyriikoista tuon taivaallista.

Asia muuttui kun kuulin ensimmäisen kerran Off Springiä ja punk vei mennessään. Laulut oli kivasti pinnassa ja kieli selkeää, niin että tyhmempikin tajuaa mitä biiseissä sanotaan. 

Aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota biisien sanoituksiin. Kerran kun bongasin radiosta Irwin Goodmanin kappaleen Härmäläinen perusjuntti totesin, että Off Springikin jää kauas kakkoseksi tämän kantaaottavuuden rinnalla:
Joskus aikain alussa, kun luotiin maailmaa,
Niin tarvittiin myös kansaa kauas susirajan taa.
Vahingossa Luoja oudon prototyypin loi
Ja tuumi, että: "Pakkasessa tuokin elää voi."
Aloin nauhoitella c-kaseteille Irwinin kappaleita ja kirjoitin sanoituksia korvakuulolta talteen. Aloin löytää teksteistä rakenteita ja lainalaisuuksia, sillä Irwinin hovisanoittaja Vexi Salmi oli tarkka siitä, että riimit ja painotukset ovat aina paikallaan. 

Pian aloin itsekin kirjoitella laululyriikkaa ja sen myötä muutakin tekstiä. Äidinkielen numero nousi. 

Kirjoittamisen kannalta tämä oppimateriaali oli laadukasta, mutta yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi kehittymistä Irwinin kappaleisiin samaistuminen lähinnä haittasi. Alla muutamia otteita Vexi Salmen Irwinille kirjoittamista lyriikoista: 

Haistakaa paska koko valtiovalta: 
"Haistakaa paska koko valtiovalta
ette osaa muuta kuin verottaa
muutenkin touhu tuntuu holtittomalta
kaikki pitäis kerralla erottaa"
Terveisiä perseestä:
"Terveisiä perseestä yhteiskunnan luteet 
prässihousut ja liituraitakuteet
terveisiä perseestä politiikot loiset 
joita työllänsä elättävät toiset"
Mutakuono ja lakupelle:
"Ulos mutakuono ja joka lakupelle
joita viidakossa on grillannut helle
Tää maa on suomalaisten
ryynästen ja horttanaisten"

Tällaiset kappaleet osoittivat varsin selväsanaisesti, mihin suuntaan kaiken teiniahdistuksen voisi huoletta kanavoida. Valtiovalta oli kaiken pahan alku ja juuri. Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajia sopisi hyvin humauttaa nyrkillä, jos sellaisia tulisi vastaan. Ja ellei puhe auta niin puukko jumalauta.

Lopulta Irwinin jokseenkin häpeilemätön rasistisuus ja junttius vieroitti minut hiljalleen hänen ja Vexi Salmen musiikista. Tilalle tuli Eppu Normaali, Maukka Perusjätkä, Miljoonasade, Juice ja omat sanoitukset. Vielä hieman myöhemmin iski ytimiin asti myös Trio Niskalaukaus.

Jäljelle jäi siis pelkkä yhteiskuntakriittisyys.  


Herravihaa ja antikapitalismia

Ensimmäiset sanoitukseni käsittelivät lähes yksinomaan yhteiskunnallisia aiheita, joko suoraan tai epäsuorasti. Vailla juuri minkäänlaista elämänkokemusta katsoin asiakseni haukkua poliitikkoja ja argumentoida selväsanaisesti yleistä typeryyttä vastaan. 

Vastustin myös kapitalismia, kuten tästä 2000-luvun alusta säilyneestä kertosäkeistöstä käy hyvin ilmi:

"Minä olen multimiljonääriosakeyrittäjä
kultalusikka perseessä synnynnäinen menestyjä
raha antaa valtaa ja mulla sitä on
edessäni presidenttikin on avuton" 

Julkaisemattomaksi jääneessä kappaleessa kritisoitiin karikatyyrisen henkilöhahmon kautta siis sekä valtiovallan korruptoituneisuutta, että rahan valtaa. Biisin nimi oli Multimiljonääriosakeyrittäjä

Biisi jatkui raivokkaana: 

"jos joku kilpailija astuu varpailleni
soitan sihteerille ja tapatan sen heti
jos joku nostaa kanteen mua vastaan
turha luulla että teoistani vastaan
vaikka mulla tuskin parta kasvaa
voin syöstä niskaasi ties kuinka paljon paskaa
minä voin lahjoa tuomarin
tai tilata sinulle rikosrekisterin" 
Samojen teemojen ympärillä pyöritiin vielä vuoden 2008 julkaisemattomissa biiseissä. Tämä kertsi on biisistä nimeltä Tuskin varaa ruokaan:
"tää työ vie multa hengen
ei palkka riitä mihinkään
ei mikään ole niinkuin ennen
tää on nyt köyhää elmää
niin ja joskus musta tuntuu siltä
että saatais enemmän
työttömänä kortistossa 
jos yritettäis vähemmän" 

Jälkimmäisen kapaleen kohdalla oli sikäli sävyjä myös omasta elämästä, että törmäilin noihin aikoihin aika tömäkästi erilaisiin kannustinloukkuihin. 

Koitin hankkia elantoa ensin päivätöissä pienipalkkaisena graafikkona, sitten pätkätyöläisenä, itsensätyöllistäjänä, opiskelijana työn ohessa, kahta työtä tekemällä jne. Käytännössä byrokratiavapainta oli tehdä säännöllistä päivätyötä tai lusia tukien varassa. 

Olin todella turhautunut yhteiskuntamme rakenteisiin. Tuntui väärältä, että muutaman kympin tienaaminen jotain sivuvasemmalta aiheutti armottoman byrokratiakirteen ja odotusaikojen pitenemistä erinäisten tukirahojen suhteen. 

Niinpä aloin haaveilla taloudellisesta riippumattomuudesta. Aloin ajatella kaikessa tekemisessäni isoa kuvaa ja suuntasin katseeni tulevaisuuteen.

Musiikkiprojekteissakin aloin hakeutua yhä nykyaikaisemman ilmaisun pariin. 


Iso kuva, opinnot ja yrittäjyys

Kun pätkätöissä ja tukiviidakossa rämpiniminen alkoi tosissaan ottaa kupoliin ymmärsin, että jonkin on muututtava, jos haluan elää itselleni mielekästä elämää. Yksi muutettava asia oli oman osaamiseni verifiointi. 

Olin hankkinut työlemästä kokemusta todella monipuolisesti eri tehtävistä, mutta minulla ei ollut ainuttakaan virallista tutkintoa. Vaikka en itse piitannut papereista, niin potentiaalisille työnantajille ne tuntuivat olevan kauhean tärkeitä. Työhaastatteluissa osaamiseeni ei uskottu ilman niitä.

Lopulta hankin melko nopealla tahdilla töiden ohessa ja oppisopimuksilla paperitodisteet osaamisestani, jotta työelämässä olisi helpompaa. 

Hankin:

  1. AV-viestinnän ammattitutkinnon
  2. Merkonomin paperit
  3. Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinnon ja 
  4. Kulttuurituottajan AMK-tutkinnon.

Kulttuurituottajaopintojen jälkeen olin vielä pari vuotta normaalissa päivätyössä digimarkkinoinnin parissa ja lisäksi sivutyössä Veikkauksella. Yllättäen työt kuitenkin loppuivat molemmissa yrityksissä samaan aikaan (joka oli täysin sattumaa). 

Putosin kannustinloukkuun, enkä saanut ansiosidonnaista päivärahaa, joten perustin SAKON STUDION.

Palaset alkoivat pikkuhlijaa loksahdella paikoilleen. Oman yritystoiminnan myötä olen päässyt työskentelemään niiden asioiden parissa, joiden kanssa haluan eniten aikaani viettää. Parasta on se, että olen pystynyt oman toimintani kautta auttamaan myös muita.


Miten lämpenin politiikalle? 

Sako Samuli Koivulahti, Vaalinumero 404, Äänestä virhekoodia
Politiikka alkoi avautua hiljalleen uudesta kulmasta kun liityin Suomen Musiikintekijät Ry:n jäseneksi vuonna 2011. Jäsenyyteni myötä aloin saada yhä enemmän tietoa siitä, kuinka paljon kulissien takana tehdään poliittista työtä mm. musiikkialan tekijöiden hyväksi. 

Näin myös, kuinka muutamassa vuodessa yhdistys on saanut aikaan merkittäviä parannuksia biisintekijöiden asemaan. Aloin ymmärtää, etteivät asiat muutu koneistoa haukkumalla, vaan tekemällä rakentavia kehitysehdotuksia sen sisällä. 

Maailmasta voi tulla parempi paikka vain dialogin kautta, eikä kukaan halua käydä keskustelua solvaajien kanssa.

Koronapandemia ja siihen liittyvät tukitoimet ovat osoittaneet, että poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan henkilöitä, jotka tuntevat kunnolla kulttuurialaa ja siihen liittyviä erityispiirteitä. 

Kulttuurialan ansaintalogiikka ja termistö (tekijänoikeusmaksut, käyttökorvaukset, esityskorvaukset, lisenssimaksut) eivät avaudu useimmille tavan tallaajille, saati poliitikoille, kovinkaan selkeinä. Ilman tällaista ymmärrystä esimerkiksi koronatukia on ollut vaikea kohdentaa oikein.

Sen ohella, että toimin luovalla alalla, identifioidun myös itsensätyöllistäjäksi ja pienyrittäjäksi. 

Nämä ryhmät ovat politiikassa aliedustettuna. Juuri siksi järjestelmä onkin niin byrokraattinen ja täynnä kannustinloukkuja. Se on luotu suosimaan ensisijaisesti vanhanaikaista työelämälähtöisyyttä, jossa ihmiset tekevät samassa työpaikassa töitä koko ikänsä. Tämä toteutuu nykyisin enää todella harvoin. 

Nykyaikainen työura on yhä useammin rikkonainen, pätkittäinen, polveileva ja yhdistelee yhä useampia tulonlähteitä. Monilla on harrastetöitä ja monet haluavat ylläpitää erikoisosaamistaan myös päätyönsä ohella. Lisäksi alanvaihtajia piisaa ja yhdessä työpaikassa viihdytään yhä lyhyempiä aikoja.

Lähdin ehdolle Turun kuntavaaleihin, koska koen, että minulla on poikkeuksellisen paljon kokemuspohjaista tietoa siitä mitä kaikki tämä tarkoittaa henkilökohtaisella tasolla. 

Minua voi äänestää Turun kuntavaaleissa virhekoodilla 404. Kampanjointiani voi halutessaan tukea myös rahallisesti Vihreän puolueen kautta.

Ehdokastiedot:

  • Ehdokasnumero: 404
  • Puolue: Turun Vihreät 
  • Ikä: 38 v 
  • Kunta: Turku, Jäkärlä 

PS:
Jos haluat nämä postaukset meiliin, liity sisäpiiriin »

lauantai 10. lokakuuta 2020

Aleksis Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Tänään 10.10 juhlitaan Suomalaisen kirjallisuuden päivää. Päivä on myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834-1872) syntymäpäivä.


Sako Samuli Koivulahti, Kuvaaja: Ville Nisunen, Studio Vini
Aleksis Kiven kohtalo on hyvä osoitus siitä, millaisen hinnan luova visionäärisyys voi vaatia. 

He jolla on eniten näkemystä, joutuvat usein joko ymmärtämättömien moukkien tai vähintään kateellisten kilpailijoiden mollaamaksi.

Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Kiven elinaikana suomenkielinen kirjallisuus oli marginaali-ilmiö. Kirjakielikin oli vasta asettumassa muotoonsa. 1800-luvulla monet ajattelivat, ettei Suomen kieli ehkä koskaan tule olemaan niin sivistynyttä, että sillä voitaisiin julkaista kaunokirjallisuutta.

Aleksis Kivi osoitti luulon vääräksi. 

Silti hänen nimensä painettiin lokaan juuri niiden henkilöiden toimesta, joiden olisi luullut häntä tukevan. Vaikutusvaltainen professori August Ahlqvist (joka itsekin tunnettiin suomenkieliaktivistina), teilasi mediakirjoittelullaan vuorotellen jokaisen Kiven kirjoittaman kirjan julkisesti. 

Seitsemän veljestä dumattiin täysin

Seitsemän veljestä haukuttiin Ahlqvistin kirjoittamassa arvostelussa niin pahasti että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pelästyi, keskeytti kirjasta tehtyjen vihkosten myynnin ja jäädytti painatussuunnitelmansa Kiven kirjan julkaisemisesta yhtenä niiteenä 3v ajaksi.


Kiven kunniaa loukattiin vielä kuoleman jälkeenkin

Ahlqvistin suhde Kiveen oli sairas ja hän käyttäytyi kuin sadistinen koulukiusaaja. Hänelle ei riittänyt edes se, että hän onnistui mitätöimään Kiven elämäntyön kirjailijan elinaikana, vaan Kivi joutui Ahlqvistin nöyryyttämäksi vielä kuolemansa jälkeenkin. Kiven kuoltua arvovaltainen professori alentui kirjoittamaan hänestä vielä pilkkarunon.

”Runoilijaks” ma ristittiin,
Sanottiin Skakespeariksi,
Werraksi Wäinön väitettiin:
Muut’ en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamatoin tahruri
Ja hullu viinan juoja vaan.

Kansalliskirjailija menehtyi varhain

Kivi eli ja kuoli köyhänä taiteilijana, kärsi masennuksesta ja oli loppumetreillään mielisairaalan asukki. Hän kuoli 38-vuotiaana joulukuussa 1872 aivokuppaan, johon ei vielä tuohon aikaan ollut olemassa kunnollista hoitoa.

Mitä opimme? 

Jos haluat muuttaa maailmaa, älä odota kiitosta elinaikanasi. Jos kohtaat paljon vastustusta, saatat olla tekemässä historiaa.

torstai 1. lokakuuta 2020

Asiakaspalveluvelka ja hinnoittelu

Asiakaspoistumaa on aina, mutta jos perälauta vuotaa enemmän kuin kilpailijoilla, on firmalle todennäköisesti kertynyt asiakaspalveluvelkaa.

Samuli Koivulahti, Kuva: Studio Vini

Mä olen huono myyjä. Onneksi osaan kuitenkin markkinoida palveluitani ja olen hyvä tuotteistamaan. Kun aloitin päätoimisen yrittäjyyden ja perustin SAKON STUDION, ajattelin että asiakkaiden hankkiminen tulee varmasti olemaan todella vaikeaa. 

Sen vuoksi lähdin tuotteistamaan palveluitani niin, että jokainen asiakkuus voisi ainakin teoriassa olla elinikäinen kumppanuus. Samalla tavalla suhtaudun "kilpailijoihin". Teen siis mieluummin yhteistyötä kuin koitan pelata pelkästään omaan pussiin. 

Kun ensimmäinen Korona-aalto pyyhkäisi Suomen yli, ajattelin että nyt se on sitten varmaan menoa. 

Hätäpäissäni laitoin muutaman roposen lisää mainontaan ja sain huomata, että ei mun asiakkaat mihinkään kadonneet. Mainonta vain toi muutaman uuden ja sitten oli kiire. 

Miksi?

Strateginen valintani yritystoiminnan alkumetreillä tarkoitti tuotteistamisen näkökulmasta sitä, että asiakas saa rahoilleen aina enemmän vastinetta kuin mitä hän palvelusta maksaa. En ole maksimoinut omaa hyötyäni. Olen maksimoinut asiakkaan saaman hyödyn. 

Itselle riittää, että kuukausittain jää viivan alle sen verran, että tulee toimeen.


Mitä järkeä on myydä palvelua halvemmalla, kuin mitä asiakas on valmis maksamaan?

Olen välillä saanut kuulla asiakkailtakin, että teen hommia liian halvalla. Kuulemma markkinoilta olisi saavilla enemmän rahaa per projekti. Arvomaailmani on kuitenkin sellainen, että en halua ottaa kaikesta maksimikatetta.  

Se on kuulemma sama asia kuin jättäisi rahaa pöydälle ja mulle se on ihan fine. Miksi ottaisin enemmän kuin mitä minulle kuuluu, vain siksi että asiakas on höveli? 

Haluan katteen olevan reilu ja haluan että asiakkaalle jää rahaa liiketoimintansa pyörittämiseen ja/tai palveluideni ostamiseen jatkossakin. Mun tavoite on aina lisätä omalla panoksellani asiakkaan toiminnan kannattavuutta, ei syödä sitä pois.


Miten tämä liittyy asiakaspalveluvelkaan?

Jokainen organisaatio, jolla on yksikin asiakas, on pohjimmiltaan asiakaspalveluorganisaatio. Asiakaspalvelua taas on kaikki sellainen toiminta, joka palvelee asiakasta. 

Kun esimerkiksi SAKON STUDIO myy lähtökohtaisesti vain palvelutuotteita, niin jokainen tuote on pohjimmiltaan asiakaspalvelutuote.  

Erästä TikTok-meemiä mukaillen:

  • kun haluat laittaa verkkosivujesi tuotekuvaukset kuntoon: you got it 
  • kun haluat apua liiketoimintasi kehittämiseen: you got it 
  • kun haluat äänittää lauluasi hyvällä äänenlaadulla: you got it 
  • kun tarvitset timanttisen sanoituksen sävellykseesi: you got it 
Tässä oikea meemi 👇


Uusien palveluiden tuotteistus ja oikea hinnoittelukin on asiakaspalvelua

Mulla tuotteistus lähtee siis asiakkaiden tarpeista. Myyn niitä palveluita, joita asiakkaani tarvitsevat ja joista he ovat valmiita maksamaan. Tuotteistan tarvittaessa myös lisää palveluita. Jos siis vaikuttaa siltä, että mun hyllystä puuttuu jatkuvasti jotain sellaista mitä he haluavat, pyrin tekemään asialle jotain. 

Myös uusien palveluiden tuotteistus on siis tässä mielestä asiakaspalvelua.  

Mitä tulee hintapolitiikkaan, niin mun mielestä on hyvää asiakaspalvelua huolehtia itse siitä, että hinnoittelussa on järkeä asiakkaankin kannalta. Siksi koitan olla mahdollisimman läpinäkyvä ja reilu. 

Haluan, että hinta perustuu tehdyn työn ja tuotetun palvelun arvoon. Ei pelkästään siihen paljoko siitä ollaan valmiit maksamaan.  

Kyllä. Ne ovat aivan eri asioita. 

Esimerkkejä: 

  • Pelastusrenkaan myyminen hukkuvalle 100 000 euron hintaan ei ole reilua. Se on toisen ahdingon hyväksikäyttöä. 

  • MaksuTV-paketin myyminen sokealle vanhukselle, joka ei tajua mitä tuli ostaneeksi on yksinomaisesti pelkkää vedättämistä. 
Ajattelen, että jos palvelutuotteen hinta nousee jostain syystä korkeammaksi kuin sen arvo, kannattaa sen myynti lopettaa välittömästi. 

Mitä mieltä sinä olet? 


PS:
Tsekkaa myös Kim Hiekkasen lyhyet ja ytimekkäät vinkit vuotavan perälaudan korjaamiseen tästä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Olen usein harmitellut sitä, että en koskaan älynnyt mennä yläasteen jälkeen lukioon. 


Samuli Koivulahti ja erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Nuorena mulla oli sellainen käsitys itsestäni, että olen huono oppimaan oikeastaan mitään ja pidin itseäni joskus jopa vähän tyhmänä. Miksi? 

Nippelitieto ei jäänyt päähän, eikä ulkoluku tuntunut olevan mun juttu. Yläasteen loppuessa luulin, että lukioon meno olisi tarkoittanut jatkuvia ulkolukuharjoituksia ja varmaa epäonnistumista. Päädyin amiksen autopuolelle, joka ei tuntunut senkään vertaa omalta. Tipahdin kelkasta jo ekan puolen vuoden aikana.

Kun en pärjännyt, siirsin painopisteen omiin kiinnostuksen kohteisiini

Päätin, että jos en kerran pärjää missään tavan oppilaitoksissa, niin voin sitten saman tien keskittyä tekemään vain niitä asioita mistä itse tykkään. 

Lähdin kokeilemaan kansanopistoja ja pääsin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea viestintää ja ilmaisutaitoa ja sen jälkeen Turkuun luovaa kirjoittamista. Näissä pärjäsinkin oudon loistavasti. 

Ihmeellistä, etten aiemmin ollut ymmärtänyt, että vapaa-ajan oppiminenkin on oppimista. Osasinhan valmiiksikin jo vaikka mitä. 

Judossa esimerkiksi olin ollut tosi hyvä, mutta en tajunnut, että siihenkin tarvitaan päätä. Myös ilmaistutaitoa olin tullut vahingossa opiskelleeksi harrastelijateatterissa. En vain tajunnut, että sekin on opiskelua kun valmistautuu näytökseen.

Työelämän haasteet innostivat opiskelemaan lisää

Kun ensimmäisen inttijakson jälkeen työllistyin siistiin päivätyöhön, innostuin työstäni niin paljon, että halusin oppia myös tästä alasta lisää. Solmin ensimmäisen oppisopimukseni. 

Duunikuviot on sittemmin eläneet muutamaankin otteeseen, mutta oppimiskärpänen ei ole vieläkään laantunut. Nyt yrittäjänä tämä on erittäin hyvä asia!

Mun kaksi ammattitutkintoa, yksi erikoisammattitutkinto ja paperit ammattikorkeasta ovat vain kuitteja siitä, että on läpäissyt jotain keinotekoisia kriteeristöjä, ei muuta. Ne todistaa vain pienen osan siitä mitä kaikkea tietää, kun nykyään opiskelu ei ole millään tavalla enää kouluista kiinni. 

Uusien asioiden opiskelusta on tullut elämäntapa

Nyt olen esimerkiksi kuunnellut äänikirjana BookBeatista lukion psykologian oppimäärää, eli vaikka en ole ajatellut hankkia papereita sieltä, niin tässä tämä ympyrä vähän kuin sulkeutuu.

Mulle elinikäisestä oppimisesta on tullut elämäntapa ja mitä enemmän opin asioista, sitä enemmän haluan ymmärtää. En vieläkään opi vuosilukuja tai numerosarjoja ulkoa millään, mutta se että ymmärtää asioita ja useimmiten tietää mistä puhuu, on jotain sellaista mihin jää kyllä koukkuun. 

Ymmärrys on myös kaiken kirjoitustyön perusta

Juuri ymmärrys on lähes kaikessa kirjoitustyössäkin avainasemassa. 
  1. Jos en ymmärtäisi mistä copywriting-asiakkaani puhuu tai mitä hänen asiakkaansa haluavat, en pystyisi kiteyttämään markkinointiviestejä oikein. 

  2. Jos en ymmärtäisi mitä tunteita esiintyjä haluaa yleisölleen välittää, saati mitä yleisö tarvitsee, en pystyisi sanoittamaan lauluja, jotka koskettavat. 
Voisikin sanoa, että kirjoittajana olen päätynyt uralle, jossa elinikäinen oppiminen ei ole vain suositus, vaan se on menestymisen kannalta jopa kriittisen tärkeää. Enpä olisi yläasteikäisenä uskonut.

Miten sulla?

Millainen suhde sulla on oppimiseen ja opiskeluun? Voit kommentoida vaikka Instaan »

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.


Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.