lauantai 10. lokakuuta 2020

Aleksis Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Tänään 10.10 juhlitaan Suomalaisen kirjallisuuden päivää. Päivä on myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834-1872) syntymäpäivä.


Sako Samuli Koivulahti, Kuvaaja: Ville Nisunen, Studio Vini
Aleksis Kiven kohtalo on hyvä osoitus siitä, millaisen hinnan luova visionäärisyys voi vaatia. 

He jolla on eniten näkemystä, joutuvat usein joko ymmärtämättömien moukkien tai vähintään kateellisten kilpailijoiden mollaamaksi.

Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Kiven elinaikana suomenkielinen kirjallisuus oli marginaali-ilmiö. Kirjakielikin oli vasta asettumassa muotoonsa. 1800-luvulla monet ajattelivat, ettei Suomen kieli ehkä koskaan tule olemaan niin sivistynyttä, että sillä voitaisiin julkaista kaunokirjallisuutta.

Aleksis Kivi osoitti luulon vääräksi. 

Silti hänen nimensä painettiin lokaan juuri niiden henkilöiden toimesta, joiden olisi luullut häntä tukevan. Vaikutusvaltainen professori August Ahlqvist (joka itsekin tunnettiin suomenkieliaktivistina), teilasi mediakirjoittelullaan vuorotellen jokaisen Kiven kirjoittaman kirjan julkisesti. 

Seitsemän veljestä dumattiin täysin

Seitsemän veljestä haukuttiin Ahlqvistin kirjoittamassa arvostelussa niin pahasti että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pelästyi, keskeytti kirjasta tehtyjen vihkosten myynnin ja jäädytti painatussuunnitelmansa Kiven kirjan julkaisemisesta yhtenä niiteenä 3v ajaksi.


Kiven kunniaa loukattiin vielä kuoleman jälkeenkin

Ahlqvistin suhde Kiveen oli sairas ja hän käyttäytyi kuin sadistinen koulukiusaaja. Hänelle ei riittänyt edes se, että hän onnistui mitätöimään Kiven elämäntyön kirjailijan elinaikana, vaan Kivi joutui Ahlqvistin nöyryyttämäksi vielä kuolemansa jälkeenkin. Kiven kuoltua arvovaltainen professori alentui kirjoittamaan hänestä vielä pilkkarunon.

”Runoilijaks” ma ristittiin,
Sanottiin Skakespeariksi,
Werraksi Wäinön väitettiin:
Muut’ en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamatoin tahruri
Ja hullu viinan juoja vaan.

Kansalliskirjailija menehtyi varhain

Kivi eli ja kuoli köyhänä taiteilijana, kärsi masennuksesta ja oli loppumetreillään mielisairaalan asukki. Hän kuoli 38-vuotiaana joulukuussa 1872 aivokuppaan, johon ei vielä tuohon aikaan ollut olemassa kunnollista hoitoa.

Mitä opimme? 

Jos haluat muuttaa maailmaa, älä odota kiitosta elinaikanasi. Jos kohtaat paljon vastustusta, saatat olla tekemässä historiaa.

torstai 1. lokakuuta 2020

Asiakaspalveluvelka ja hinnoittelu

Asiakaspoistumaa on aina, mutta jos perälauta vuotaa enemmän kuin kilpailijoilla, on firmalle todennäköisesti kertynyt asiakaspalveluvelkaa.

Samuli Koivulahti, Kuva: Studio Vini

Mä olen huono myyjä. Onneksi osaan kuitenkin markkinoida palveluitani ja olen hyvä tuotteistamaan. Kun aloitin päätoimisen yrittäjyyden ja perustin SAKON STUDION, ajattelin että asiakkaiden hankkiminen tulee varmasti olemaan todella vaikeaa. 

Sen vuoksi lähdin tuotteistamaan palveluitani niin, että jokainen asiakkuus voisi ainakin teoriassa olla elinikäinen kumppanuus. Samalla tavalla suhtaudun "kilpailijoihin". Teen siis mieluummin yhteistyötä kuin koitan pelata pelkästään omaan pussiin. 

Kun ensimmäinen Korona-aalto pyyhkäisi Suomen yli, ajattelin että nyt se on sitten varmaan menoa. 

Hätäpäissäni laitoin muutaman roposen lisää mainontaan ja sain huomata, että ei mun asiakkaat mihinkään kadonneet. Mainonta vain toi muutaman uuden ja sitten oli kiire. 

Miksi?

Strateginen valintani yritystoiminnan alkumetreillä tarkoitti tuotteistamisen näkökulmasta sitä, että asiakas saa rahoilleen aina enemmän vastinetta kuin mitä hän palvelusta maksaa. En ole maksimoinut omaa hyötyäni. Olen maksimoinut asiakkaan saaman hyödyn. 

Itselle riittää, että kuukausittain jää viivan alle sen verran, että tulee toimeen.


Mitä järkeä on myydä palvelua halvemmalla, kuin mitä asiakas on valmis maksamaan?

Olen välillä saanut kuulla asiakkailtakin, että teen hommia liian halvalla. Kuulemma markkinoilta olisi saavilla enemmän rahaa per projekti. Arvomaailmani on kuitenkin sellainen, että en halua ottaa kaikesta maksimikatetta.  

Se on kuulemma sama asia kuin jättäisi rahaa pöydälle ja mulle se on ihan fine. Miksi ottaisin enemmän kuin mitä minulle kuuluu, vain siksi että asiakas on höveli? 

Haluan katteen olevan reilu ja haluan että asiakkaalle jää rahaa liiketoimintansa pyörittämiseen ja/tai palveluideni ostamiseen jatkossakin. Mun tavoite on aina lisätä omalla panoksellani asiakkaan toiminnan kannattavuutta, ei syödä sitä pois.


Miten tämä liittyy asiakaspalveluvelkaan?

Jokainen organisaatio, jolla on yksikin asiakas, on pohjimmiltaan asiakaspalveluorganisaatio. Asiakaspalvelua taas on kaikki sellainen toiminta, joka palvelee asiakasta. 

Kun esimerkiksi SAKON STUDIO myy lähtökohtaisesti vain palvelutuotteita, niin jokainen tuote on pohjimmiltaan asiakaspalvelutuote.  

Erästä TikTok-meemiä mukaillen:

  • kun haluat laittaa verkkosivujesi tuotekuvaukset kuntoon: you got it 
  • kun haluat apua liiketoimintasi kehittämiseen: you got it 
  • kun haluat äänittää lauluasi hyvällä äänenlaadulla: you got it 
  • kun tarvitset timanttisen sanoituksen sävellykseesi: you got it 
Tässä oikea meemi 👇


Uusien palveluiden tuotteistus ja oikea hinnoittelukin on asiakaspalvelua

Mulla tuotteistus lähtee siis asiakkaiden tarpeista. Myyn niitä palveluita, joita asiakkaani tarvitsevat ja joista he ovat valmiita maksamaan. Tuotteistan tarvittaessa myös lisää palveluita. Jos siis vaikuttaa siltä, että mun hyllystä puuttuu jatkuvasti jotain sellaista mitä he haluavat, pyrin tekemään asialle jotain. 

Myös uusien palveluiden tuotteistus on siis tässä mielestä asiakaspalvelua.  

Mitä tulee hintapolitiikkaan, niin mun mielestä on hyvää asiakaspalvelua huolehtia itse siitä, että hinnoittelussa on järkeä asiakkaankin kannalta. Siksi koitan olla mahdollisimman läpinäkyvä ja reilu. 

Haluan, että hinta perustuu tehdyn työn ja tuotetun palvelun arvoon. Ei pelkästään siihen paljoko siitä ollaan valmiit maksamaan.  

Kyllä. Ne ovat aivan eri asioita. 

Esimerkkejä: 

  • Pelastusrenkaan myyminen hukkuvalle 100 000 euron hintaan ei ole reilua. Se on toisen ahdingon hyväksikäyttöä. 

  • MaksuTV-paketin myyminen sokealle vanhukselle, joka ei tajua mitä tuli ostaneeksi on yksinomaisesti pelkkää vedättämistä. 
Ajattelen, että jos palvelutuotteen hinta nousee jostain syystä korkeammaksi kuin sen arvo, kannattaa sen myynti lopettaa välittömästi. 

Mitä mieltä sinä olet? 


PS:
Tsekkaa myös Kim Hiekkasen lyhyet ja ytimekkäät vinkit vuotavan perälaudan korjaamiseen tästä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Olen usein harmitellut sitä, että en koskaan älynnyt mennä yläasteen jälkeen lukioon. 


Samuli Koivulahti ja erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Nuorena mulla oli sellainen käsitys itsestäni, että olen huono oppimaan oikeastaan mitään ja pidin itseäni joskus jopa vähän tyhmänä. Miksi? 

Nippelitieto ei jäänyt päähän, eikä ulkoluku tuntunut olevan mun juttu. Yläasteen loppuessa luulin, että lukioon meno olisi tarkoittanut jatkuvia ulkolukuharjoituksia ja varmaa epäonnistumista. Päädyin amiksen autopuolelle, joka ei tuntunut senkään vertaa omalta. Tipahdin kelkasta jo ekan puolen vuoden aikana.

Kun en pärjännyt, siirsin painopisteen omiin kiinnostuksen kohteisiini

Päätin, että jos en kerran pärjää missään tavan oppilaitoksissa, niin voin sitten saman tien keskittyä tekemään vain niitä asioita mistä itse tykkään. 

Lähdin kokeilemaan kansanopistoja ja pääsin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea viestintää ja ilmaisutaitoa ja sen jälkeen Turkuun luovaa kirjoittamista. Näissä pärjäsinkin oudon loistavasti. 

Ihmeellistä, etten aiemmin ollut ymmärtänyt, että vapaa-ajan oppiminenkin on oppimista. Osasinhan valmiiksikin jo vaikka mitä. 

Judossa esimerkiksi olin ollut tosi hyvä, mutta en tajunnut, että siihenkin tarvitaan päätä. Myös ilmaistutaitoa olin tullut vahingossa opiskelleeksi harrastelijateatterissa. En vain tajunnut, että sekin on opiskelua kun valmistautuu näytökseen.

Työelämän haasteet innostivat opiskelemaan lisää

Kun ensimmäisen inttijakson jälkeen työllistyin siistiin päivätyöhön, innostuin työstäni niin paljon, että halusin oppia myös tästä alasta lisää. Solmin ensimmäisen oppisopimukseni. 

Duunikuviot on sittemmin eläneet muutamaankin otteeseen, mutta oppimiskärpänen ei ole vieläkään laantunut. Nyt yrittäjänä tämä on erittäin hyvä asia!

Mun kaksi ammattitutkintoa, yksi erikoisammattitutkinto ja paperit ammattikorkeasta ovat vain kuitteja siitä, että on läpäissyt jotain keinotekoisia kriteeristöjä, ei muuta. Ne todistaa vain pienen osan siitä mitä kaikkea tietää, kun nykyään opiskelu ei ole millään tavalla enää kouluista kiinni. 

Uusien asioiden opiskelusta on tullut elämäntapa

Nyt olen esimerkiksi kuunnellut äänikirjana BookBeatista lukion psykologian oppimäärää, eli vaikka en ole ajatellut hankkia papereita sieltä, niin tässä tämä ympyrä vähän kuin sulkeutuu.

Mulle elinikäisestä oppimisesta on tullut elämäntapa ja mitä enemmän opin asioista, sitä enemmän haluan ymmärtää. En vieläkään opi vuosilukuja tai numerosarjoja ulkoa millään, mutta se että ymmärtää asioita ja useimmiten tietää mistä puhuu, on jotain sellaista mihin jää kyllä koukkuun. 

Ymmärrys on myös kaiken kirjoitustyön perusta

Juuri ymmärrys on lähes kaikessa kirjoitustyössäkin avainasemassa. 
  1. Jos en ymmärtäisi mistä copywriting-asiakkaani puhuu tai mitä hänen asiakkaansa haluavat, en pystyisi kiteyttämään markkinointiviestejä oikein. 

  2. Jos en ymmärtäisi mitä tunteita esiintyjä haluaa yleisölleen välittää, saati mitä yleisö tarvitsee, en pystyisi sanoittamaan lauluja, jotka koskettavat. 
Voisikin sanoa, että kirjoittajana olen päätynyt uralle, jossa elinikäinen oppiminen ei ole vain suositus, vaan se on menestymisen kannalta jopa kriittisen tärkeää. Enpä olisi yläasteikäisenä uskonut.

Miten sulla?

Millainen suhde sulla on oppimiseen ja opiskeluun? Voit kommentoida vaikka Instaan »

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.


Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kustannussopimus musiikkialalla: evästystä ensimmäistään solmivalle!

Musiikin kustannustoiminta on kokenut vuosien varrella aikamoisen metamorfoosin.


Tämä artikkeli on 2020-luvun versio 14.7.2009 kirjoittamastani ohjeistuksesta. Käytännössä musiikkiala on tuosta päivämäärästä muuttunut niin paljon, että lähes kaikki on pitänyt kirjoittaa uusiksi.






Pari asiaa on kuitenkin pysynyt ennallaan:
  1. Kustantajan rooli musiikkibisneksessä on usein (varsinkin tuoreille biisintekijöille) epäselvä.
  2. Kustannussopimus ei saa olla pakkokytkyssä julkaisusopimukseen (ks. kilpailuviraston ratkaisu).

Olen usein törmännyt siihen, että monet biisintekijät eivät edes tiedä että kustannustoiminta ja julkaisutoiminta ovat musiikkialalla eri asioita. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kummallakin puolella pöytää ja itse ajattelen, että on molempien osapuolten etu, jos kaikki ymmärtävät miksi sopimuksia tehdään (jos tehdään).

Termit ovat sekaisin vähän joka paikassa

Musiikkialan termiviidakko vaikuttaa olevan hakusessa vähän kaikkialla ja sekaannukset ruokkivat toisiaan. Eniten haittaa on varmaankin median sekoilusta ja maallikkotoimittajien tekemistä vääristä rinnastuksista.

Esim. kun lauluntekijät jyrähtävät, media saattaa otsikoida että artistit vastustavat jotakin asiaa.

Kuitenkin vain osa artisteista ovat lauluntekijöitä, ja heistäkin jotka ovat, vain pieni osa tekee biisinsä kokonaan yksin. (Se ei ole enää ollenkaan nykyaikaa.)

Kun biisintekijöiden ja artistien roolit ovat näin epäselviä, on vaikea hahmottaa heidän sopimuskumppaneidensakaan asemaa. Kustantajat kuitenkin tekevät sopimuksia vain biisintekijöiden kanssa, kun taas julkaisija on tavallisesti artistin sopimuskumppani.

Eli:
  • Kustantaja tekee kauppaa biisintekijöiden tekijänoikeuksilla joihin liittyy Teosto. 
  • Julkaisija sen sijaan tekee kauppaa tuottajan ja esiintyjien tekijänoikeuksilla, johon liittyy Gramex.

Ensimmäinen myy biisejä ja toinen levyjä (tai digiäänitettä). Äänitteeseen sisältyy siis kahdenlaista tekijänoikeuden alaista materiaalia: 1) sisältö, eli biisi 2) toteutus, eli esitys + tuotanto.

Biisintekijän osuus (eli sisältö) ei siis ole sidottu vain yhteen äänitteeseen. Kappaletta voi esittää myös livenä ja biisistä voidaan tehdä lukemattomia cover-versioita, jotka eivät tuota alkuperäiselle julkaisijalle tai alkuperäiselle esittäjälle senttiäkään, jos esittäjänä ovat muut.

Sen sijaan alkuperäisäänitteeseen sekaantuneet saavat tekijänoikeustuloa aina silloin, kun tuo nimenomainen äänite, jossa he esiintyvät pyörähtää radiossa tai jossain muualla.

Usein julkaisijat käyttävät myös ulkopuolisia jakelijoita, jotka nekin ovat osa sitä ketjua, jonka kautta biisi päätyy lauluntekijältä kuulijan korvaan. Jakelija yleensä tekee jonkinlaisen provisiodiilin julkaisijan kanssa sitä vastaan, että saattaa biisin eri kanavien kautta ihmisten kuultavaksi ja kerää siitä esimerkiksi striimitulot molempien pussiin.

Miten kustannustoiminta on muuttunut?

Ehkä tämän artikkelin alussa mainittu kilpailuviraston päätös on osaltaan selkiyttänyt kustantajien roolia. Biisit tehdään yleensä tilaustyönä julkaisijalle. Nuottien painaminen on lopetettu lähes kokonaan ja biisejä tehdään tiimeissä, joita kustantajat organisoivat.

  1. Nuotteja ei enää paineta: Musiikkikustantajan rooli oli alunperin hyvin erilainen kuin nykyään. Aikojen alussa se tarkoitti ensisijaisesti nuottien painamista ja julkaisemista. Populaarimusiikissa nuottijulkaisuilla ei kuitenkaan enää nykyisellään ole juurikaan merkitystä. 
  2. Nyt manageroidaan tekijöitä eikä teoksia: Moderni kustannustoiminta ei enää keskity vain suurten biisimassojen hallintaan, vaan enemmänkin biisien teettämiseen mittatilaustyönä ns. tallikirjoittajien avulla. Tilaajana on usein tuotantoyhtiö tai julkaisija.
  3. Biisejä tehdään tiimeissä: Nykyaikainen kustantaja järjestää yleensä myös biisileirejä, ryhmäyttää biisintekijöitä toistensa kanssa ja huolehtii siiltä tekijät löytävät toisilleen sopivia cowrite-kumppaneita.
  4. Kustantaja tarjoaa fasiliteetit: Usein moderni kustantaja myös tarjoaa biisintekijöilleen paikan tehdä materiaalia, ehkä työkaluja ja mahdollisesti myös silkkaa rahaa, esimerkiksi ennakon muodossa, mikä mahdollistaa luovaan työhön keskittymisen.

Mitä pitää varoa kun tekee kustannussopimusta?

Tyypillinen sudenkuoppa on tilanteessa, jossa bändi on saamassa julkaisusopimuksen ja ison levy-yhtiön kustantamo haluaa samalla solmia yhtyeen kanssa kustannussopimuksen. Näissä tapauksissa tilanne voi olla kiusallinen kaikille.

Huomioitavaa:
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimuksesta valuu kustantajalle rahaa myös keikosta? 
  • Aikooko kustantaja jollakin tavalla edistää biisin soittoa myös muualla kuin ko. äänitteellä?
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus ei saa olla ehtona julkasusopimukselle? 
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus on ainoastaan säveltäjien ja sanoittajien asia? 

Jos bändissä on vaikkapa vain yksi biisintekijä ja kustannussopimus asetetaan julkaisusopimuksen ehdoksi, voi ryhmäpaine sen allekirjoittamiseen olla kova. Kustantajan osuus on 33% biisintekijän teostotuloista, mutta se ei vaikuta millään tavalla muiden bändien jäsenten tulovirtaan.

Bändeissä on kuitenkin yleensä totuttu kollektiiviseen päätöksentekoon ja kustannussopimuksesta kieltäytyminen voi aiheuttaa muissa jopa suuttumusta.

Oleellista näissä tilanteissa on varmistaa, että kustantaja aidosti tarjoaa jotakin vastineeksi. Jos kustantaja ottaa pallon vaikkapa myös keikkamyynnistä tai panostaa myös keikkojen markkinointiin ja/tai pyrkii saamaan biisin myös muiden yhtyeiden ja artistien keikkaohjelmistoon, voi kustannussopimuksessa olla järkeä.

Jos bändillä riittää keikkaa muutenkin, eikä yhtye (tai sen biisintekijät) halua kenenkään muun esittävän biisejään, kustannussopumusta ei kannata tehdä.

Loppuun vielä pieni musiikkisanasto:

Levy-yhtiö

Levy-yhtiöllä tarkoitetaan yleensä joko julkaisijaa, jakelijaa, kustantajaa tai niitä kaikkia kolmea. Se voi myös tarkoittaa yhtiötä, joka tekee noita kaikkia kolmea.

Musiikkikustantaja

Musiikkikustantajan tehtävä EI OLE ensisijaisesti julkaista biisiä äänitteellä, vaan saattaa kappele yleisöön saataviin saada se tuottamaan teostokorvauksia. Levyllä julkaiseminen on toki yksi keino. Teostokorvausta saa kuitenkin radiosoiton lisäksi esimerkiksi tavan LIVE-keikoista ja monista muista lähteistä. Kustantajan pitäisi siis markkinoida biisiä ja nykymallisessa kustannustoiminnassa usein myös tekijää musiikkialan sisällä. Tästä vastineeksi kustantaja saa 1:3 teostokorvauksista, soi biisi sitten äänitteeltä tai livenä.

Julkaisija eli musiikkituottaja

Julkaisija ja tuottaja ovat yksi ja sama asia. Julkaisijan tehtävä on tuottaa, eli maksaa äänite. (Taiteellinen tuottaja on erikseen, se ei yleensä saa rahaa muuten kun kertakorvauksena siltä julkaisijalta.) Julkaisijan osuus on 50% Gramex-korvauksista (loput menevät muusikoille). Gramex-tuloa kertyy aina kun tuota samaa äänitettä esitetään esim. radiossa. Musiikkituottajalla on siis julkaisuoikeudet tähän nimenomaisesti aikaansaatuun tallenteeseen, mutta ei kuitenkaan itse teoksiin, joiden oikeuksia vastaavasti hallinnoi musiikkikustantantaja tai lauluntekijä itse.

Jakelija

Jakelijan tehtävä on julkaisijan (eli tuottajan) maksamien äänitteiden jälleenmyynti ja jakaminen esim. vaikka radioille, kaupojen hyllyille, myyminen postimyyntinä. Usein julkaisija on myös jakelija ja usein kustantajakin. Toisin kuin kustantaminen ja julkaiseminen, jakelu saa olla kytkyssä kumman tahansa kanssa.

Teoksen suoja-aika

Usein kustannussopimuksessa lukee, että se on voimassa "teoksen koko suoja-ajan". Teoksen suoja-aika kestää tekijän kuoleman loppuun saakka ja vielä 70-vuotta sen jälkeenkin. Tämä tarkoittaa, että kustannusoikeudet teoksiin ovat rahan arvoisia vielä tekijän kuoleman jälkeenkin. Ikääntyvän tekijän voikin olla fiksua miettiä ajoissa koko biisikataloginsa kustannusoikeuksien myymistä jollakin könttähinnalla, mikäli haluaa että joku edistää biisien soittoa vielä sillloinkin kun hän itse ei enää jaksa.

PS: 
Mikäli huomaat puutteita tässä selostuksessa, tai jokin on mielestäsi väärin, laita viestiä.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Avin Alyasin debyyttisingle ulos 7.2.2020


Joku mun tekemiäsiäni pidempään seurannut saattaakin muistaa Avin Alyasin vuosilta 2013-2014. 


Avin oli ensimmäisiä artistikiinnityksiäni, silloin kun vasta aloittelin managerointihommia Kulttuurituottaja-opintojen ohessa.

Avin teki tuolloin keikkoja mm. Benjamin Hakalan ja Roni Välikankaan kanssa ja settiin kuului ulkomaisia Covereita ja muutamia mun sanoittamia biisejä.

Sittemmin laitettiin soppari katkolle ja Avin kävi pyörähtämässä vuoden 2015 Voice Of Finlandissa ja ulkomailla.

Siellä tutuksi on tullut niin isot lavat, että en varmaan itse ole sellaisia koskaan nähnytkään! :D

tiistai 7. tammikuuta 2020

WANTED: Coochilla etsii laulajaa

Haaveiletko rock-laulajan urasta? Elämäsi tilaisuus on ehkäpä tässä! 👇


Groovaavaa vaihtoehtorockia soittava turkulaisbändi Coochilla etsii uutta karismaattista laulajaa.


Näin turkulaisena, näiden nuorten miesten tekemistä on tullut sivusilmällä seurailtua jokunen tovi. Meininki on ollut sen verran asiallista, että sitä olisi mukava nähdä ja kuulla lisää.

Pari sanaa bändistä

Turkulaisen Coochillan ensimmäiset siemenet kylvettiin oudokseltaan Hangossa. Mikko Barck oli päässyt hyvään makuun biisien tekemisessä ja Samuel Hätisen kanssa synkkasi siinä määrin, että hommasta oli pakko lähteä tekemään jotain isompaa.

Molemmat soittivat kitaraa ja halusivat panostaa muusikon uraan.

Aikansa asiaa mietittyään nuoret miehet tekivät rohkean liikkeen ja muuttivat epävirallisimpaan mahdolliseen rock-pääkaupunkiimme, eli Turkuun, josta bändiin löytyi nopeasti myös basisti (Tom Backman) ja rumpali (Matias Aaltonen).

Yhteissoitto pelaa, biisit ovat hyviä ja entisen laulajan kanssa ehdittiin tekemään jo jokunen keikkakin. Festarikansa muistanee kokoonpanon ehkä myös vuoden 2019 Ruisrockista.

Vuoden 2019 puolella julkaistu esikois-single Don't Feel Like Dancing Anymore on kerännyt myös yli 140 000 toistokertaa Spotifyssa.

Ko. biisin musiikkivideo löytyy tästä: