keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Alan Walker saapuu Turkuun

Sain juuri korvanappiini tiedon, että Turun kaupunkifestivaali Aura Festin pääesiintyjiksi ovat tulossa Alan Walker & Robin Schulz! 


Niinkuin joku varmaan on mun Instagramin puolelta huomannutkin, niin olen tässä kuntavaalikampanjoinnin ohella kampanjoinut hieman myös Aurafestin hyväksi. Jälkimmäisen osalta kyse on puhtaasti kaupallisesta yhteistyöstä, joskin Aurafest on myös mun lempparifestareita Turussa, eikä multa oo tilattu tätä blogipostausta. Kunhan kirjoittelen silti! :D 

Kuka on Alan Walker? 

Alan Walker on norjalainen DJ-tuottaja, joka ei pidä kauheasti meteliä itsestään. Mies piiloutuu maskin, musiikin ja logonsa taakse, mutta esimerkiksi hänen "Faded" singlensä rikkoi platinalevyrajan 14 eri maassa. 

Norjan radio- ja televisioyhtiölle, hän selitti maskin käyttöä seuraavasti:


"It is to keep a low profile while maintaining the mental image they have given me. I think it's pretty cool. A little twist that makes people ask themselves questions about who really is the person behind Alan Walker."


Tämähän kätevää! Ainakin yksi henkilö käyttää Korona-ajan festareilla maskia! :D Alan Walkeria arvostaa omassa lähipiirissäni hyvin korkealle mm. tuottajakumppanini BirdyHead


Festarien Korona-turvallisuus?

Maskeista puheen ollen, Aurafesthän toteutettiin myös viimevuonna ja oli siten ainoita toteutuneita kesäfestivaaleja koko vuonna. Poikkeusjärjestelyjä toki oli, jotta hommat satiin toteutettua turvallisesti. Nytkin Aurafesteillä panostetaan tähän ja heillä on tuo Tpahtumateollisuuden Check! -tunnus.

Toisaalta yhtä turvallisempaa tapahtumien järjestäminen on muutenkin. Esimerkiksi itse olen saanut tuohon ekaan festaripäivään mennessä jo molemmat rokotteet. Ilmeisesti jo nyt rokotekattavuus on yli 50%, eli elokuussa sen pitäisi sitten olla jo hyvinkin korkea. 


Keitä muita esiintyy? 

Käytännössä kaikki muut esiintyjät Schulzia ja Walkeria lukuunottamatta ovat Suomalaisia. Perjantain painotus on enemmän popissa ja lauantaina kuullaan pääasiassa räppiä. 

Saamani tiedotteen mukaan, festareille odotetaan yhteensä yli 14 000 kävijää.

PERJANTAI 13.8.2021
  • ROBIN SCHULZ (GER)
  • BEHM
  • SANNI
  • GASELLIT
  • PIKKU G
  • REINO NORDIN
  • STIG
  • SPEKTI

LAUANTAI 14.8.2021
  • ALAN WALKER (NOR)
  • ELASTINEN
  • GETTOMASA
  • ABREU
  • MIKAEL GABRIEL
  • LAHTI UNITED
  • PETRI NYGÅRD
  • MOUHOUS & COSTEE


Mitä liput maksaa?

Tarjouslippuja on rajoitettu määrä ja tätä kirjoittaessa esimerkiksi kahden päivän VIP-liput on jo loppuunmyyty. Päivälippuja on kuitenkin vielä jäljellä, jos halaajaa nimeonomaan VIP-lippua. 

1 PV LIPUT
  • Tavallinen yhden päivän lippu tarjoushintaan 59,90€ (normaalisti 69,90€) 
  • Yhden päivän VIP lippu 129,90€ 

2 PV LIPUT
  • Tavallinen kahden päivän lippu 99,90€ K18
  • Kahden päivän VIP lippu 169,90€ K18 (loppuunmyyty)

Lippuja voi ostaa Lippupisteestä! Huomioikaa myös, että näillä festareilla on tänä vuonna 18-vuoden ikäraja. Fyysisesti festaripaikkana on Kupittaan puisto. Festareilta voi bongata sinkoilemasta myös minut, eli jos oot mestoilla niin käy nykäisemässä hihasta.  



sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Punkista politiikkaan?

"Herraviha". Ootteko kuulleet tällaista sanaa enää 2000-luvulla? 



Vihteiden kuntavaaliehdokas, turku, 404, Sako Samuli Koivulahti
Sain aikanaan sellaisen asennekasvatuksen, jossa suomalaista yhteiskuntaa ja sen päättäjiä mollattiin jatkuvasti. 

Opin jo lapsena ajattelemaan, että eduskunta on täynnä ääliöitä ja idiootteja, jotka tekevät vain typeriä päätöksiä ja tavoittelevat omaa etuaan. 

En koskaan osannut kyseenalaista näitä ajatuksia. Ne syötettiin minulle jo äidinmaidon joukossa. 

Minusta tuli opettajien painajainen. Auktoriteettongelmainen ja rauhaton lapsi. Teininä olin vielä auktoriteettiongelmaisempi nuori. 

Kaikki yhteiskunnan varoilla tuotettu toiminta näyttäytyi, jonkinlaisena ääliömäisenä teatterina. Peruskoulukin oli minulle pelkkää sirkusta ja näissä valtion ja kuntien ylläpitämissä laitoksissa työskentelevät ihmiset olivat tietenkin typeryksiä. En ymmärtänyt lainkaan, että miksi en voisi opiskella vain niitä asioita, jotka minua kiinnostivat.

Sanomattakin on selvää, että tällaisella asenteella koulu ei mennyt kovinkaan hyvin.

"Haistakaa paska koko valtiovalta" ja muita vahingollisia kansanviisauksia

90-luvun ihmispentuna kuuntelin aluksi metallimusiikkia, koska kaikki muutkin tekivät niin. En tajunnut englanninkielisistä lyriikoista tuon taivaallista.

Asia muuttui kun kuulin ensimmäisen kerran Off Springiä ja punk vei mennessään. Laulut oli kivasti pinnassa ja kieli selkeää, niin että tyhmempikin tajuaa mitä biiseissä sanotaan. 

Aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota biisien sanoituksiin. Kerran kun bongasin radiosta Irwin Goodmanin kappaleen Härmäläinen perusjuntti totesin, että Off Springikin jää kauas kakkoseksi tämän kantaaottavuuden rinnalla:
Joskus aikain alussa, kun luotiin maailmaa,
Niin tarvittiin myös kansaa kauas susirajan taa.
Vahingossa Luoja oudon prototyypin loi
Ja tuumi, että: "Pakkasessa tuokin elää voi."
Aloin nauhoitella c-kaseteille Irwinin kappaleita ja kirjoitin sanoituksia korvakuulolta talteen. Aloin löytää teksteistä rakenteita ja lainalaisuuksia, sillä Irwinin hovisanoittaja Vexi Salmi oli tarkka siitä, että riimit ja painotukset ovat aina paikallaan. 

Pian aloin itsekin kirjoitella laululyriikkaa ja sen myötä muutakin tekstiä. Äidinkielen numero nousi. 

Kirjoittamisen kannalta tämä oppimateriaali oli laadukasta, mutta yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi kehittymistä Irwinin kappaleisiin samaistuminen lähinnä haittasi. Alla muutamia otteita Vexi Salmen Irwinille kirjoittamista lyriikoista: 

Haistakaa paska koko valtiovalta: 
"Haistakaa paska koko valtiovalta
ette osaa muuta kuin verottaa
muutenkin touhu tuntuu holtittomalta
kaikki pitäis kerralla erottaa"
Terveisiä perseestä:
"Terveisiä perseestä yhteiskunnan luteet 
prässihousut ja liituraitakuteet
terveisiä perseestä politiikot loiset 
joita työllänsä elättävät toiset"
Mutakuono ja lakupelle:
"Ulos mutakuono ja joka lakupelle
joita viidakossa on grillannut helle
Tää maa on suomalaisten
ryynästen ja horttanaisten"

Tällaiset kappaleet osoittivat varsin selväsanaisesti, mihin suuntaan kaiken teiniahdistuksen voisi huoletta kanavoida. Valtiovalta oli kaiken pahan alku ja juuri. Lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajia sopisi hyvin humauttaa nyrkillä, jos sellaisia tulisi vastaan. Ja ellei puhe auta niin puukko jumalauta.

Lopulta Irwinin jokseenkin häpeilemätön rasistisuus ja junttius vieroitti minut hiljalleen hänen ja Vexi Salmen musiikista. Tilalle tuli Eppu Normaali, Maukka Perusjätkä, Miljoonasade, Juice ja omat sanoitukset. Vielä hieman myöhemmin iski ytimiin asti myös Trio Niskalaukaus.

Jäljelle jäi siis pelkkä yhteiskuntakriittisyys.  


Herravihaa ja antikapitalismia

Ensimmäiset sanoitukseni käsittelivät lähes yksinomaan yhteiskunnallisia aiheita, joko suoraan tai epäsuorasti. Vailla juuri minkäänlaista elämänkokemusta katsoin asiakseni haukkua poliitikkoja ja argumentoida selväsanaisesti yleistä typeryyttä vastaan. 

Vastustin myös kapitalismia, kuten tästä 2000-luvun alusta säilyneestä kertosäkeistöstä käy hyvin ilmi:

"Minä olen multimiljonääriosakeyrittäjä
kultalusikka perseessä synnynnäinen menestyjä
raha antaa valtaa ja mulla sitä on
edessäni presidenttikin on avuton" 

Julkaisemattomaksi jääneessä kappaleessa kritisoitiin karikatyyrisen henkilöhahmon kautta siis sekä valtiovallan korruptoituneisuutta, että rahan valtaa. Biisin nimi oli Multimiljonääriosakeyrittäjä

Biisi jatkui raivokkaana: 

"jos joku kilpailija astuu varpailleni
soitan sihteerille ja tapatan sen heti
jos joku nostaa kanteen mua vastaan
turha luulla että teoistani vastaan
vaikka mulla tuskin parta kasvaa
voin syöstä niskaasi ties kuinka paljon paskaa
minä voin lahjoa tuomarin
tai tilata sinulle rikosrekisterin" 
Samojen teemojen ympärillä pyöritiin vielä vuoden 2008 julkaisemattomissa biiseissä. Tämä kertsi on biisistä nimeltä Tuskin varaa ruokaan:
"tää työ vie multa hengen
ei palkka riitä mihinkään
ei mikään ole niinkuin ennen
tää on nyt köyhää elmää
niin ja joskus musta tuntuu siltä
että saatais enemmän
työttömänä kortistossa 
jos yritettäis vähemmän" 

Jälkimmäisen kapaleen kohdalla oli sikäli sävyjä myös omasta elämästä, että törmäilin noihin aikoihin aika tömäkästi erilaisiin kannustinloukkuihin. 

Koitin hankkia elantoa ensin päivätöissä pienipalkkaisena graafikkona, sitten pätkätyöläisenä, itsensätyöllistäjänä, opiskelijana työn ohessa, kahta työtä tekemällä jne. Käytännössä byrokratiavapainta oli tehdä säännöllistä päivätyötä tai lusia tukien varassa. 

Olin todella turhautunut yhteiskuntamme rakenteisiin. Tuntui väärältä, että muutaman kympin tienaaminen jotain sivuvasemmalta aiheutti armottoman byrokratiakirteen ja odotusaikojen pitenemistä erinäisten tukirahojen suhteen. 

Niinpä aloin haaveilla taloudellisesta riippumattomuudesta. Aloin ajatella kaikessa tekemisessäni isoa kuvaa ja suuntasin katseeni tulevaisuuteen.

Musiikkiprojekteissakin aloin hakeutua yhä nykyaikaisemman ilmaisun pariin. 


Iso kuva, opinnot ja yrittäjyys

Kun pätkätöissä ja tukiviidakossa rämpiniminen alkoi tosissaan ottaa kupoliin ymmärsin, että jonkin on muututtava, jos haluan elää itselleni mielekästä elämää. Yksi muutettava asia oli oman osaamiseni verifiointi. 

Olin hankkinut työlemästä kokemusta todella monipuolisesti eri tehtävistä, mutta minulla ei ollut ainuttakaan virallista tutkintoa. Vaikka en itse piitannut papereista, niin potentiaalisille työnantajille ne tuntuivat olevan kauhean tärkeitä. Työhaastatteluissa osaamiseeni ei uskottu ilman niitä.

Lopulta hankin melko nopealla tahdilla töiden ohessa ja oppisopimuksilla paperitodisteet osaamisestani, jotta työelämässä olisi helpompaa. 

Hankin:

  1. AV-viestinnän ammattitutkinnon
  2. Merkonomin paperit
  3. Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinnon ja 
  4. Kulttuurituottajan AMK-tutkinnon.

Kulttuurituottajaopintojen jälkeen olin vielä pari vuotta normaalissa päivätyössä digimarkkinoinnin parissa ja lisäksi sivutyössä Veikkauksella. Yllättäen työt kuitenkin loppuivat molemmissa yrityksissä samaan aikaan (joka oli täysin sattumaa). 

Putosin kannustinloukkuun, enkä saanut ansiosidonnaista päivärahaa, joten perustin SAKON STUDION.

Palaset alkoivat pikkuhlijaa loksahdella paikoilleen. Oman yritystoiminnan myötä olen päässyt työskentelemään niiden asioiden parissa, joiden kanssa haluan eniten aikaani viettää. Parasta on se, että olen pystynyt oman toimintani kautta auttamaan myös muita.


Miten lämpenin politiikalle? 

Sako Samuli Koivulahti, Vaalinumero 404, Äänestä virhekoodia
Politiikka alkoi avautua hiljalleen uudesta kulmasta kun liityin Suomen Musiikintekijät Ry:n jäseneksi vuonna 2011. Jäsenyyteni myötä aloin saada yhä enemmän tietoa siitä, kuinka paljon kulissien takana tehdään poliittista työtä mm. musiikkialan tekijöiden hyväksi. 

Näin myös, kuinka muutamassa vuodessa yhdistys on saanut aikaan merkittäviä parannuksia biisintekijöiden asemaan. Aloin ymmärtää, etteivät asiat muutu koneistoa haukkumalla, vaan tekemällä rakentavia kehitysehdotuksia sen sisällä. 

Maailmasta voi tulla parempi paikka vain dialogin kautta, eikä kukaan halua käydä keskustelua solvaajien kanssa.

Koronapandemia ja siihen liittyvät tukitoimet ovat osoittaneet, että poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan henkilöitä, jotka tuntevat kunnolla kulttuurialaa ja siihen liittyviä erityispiirteitä. 

Kulttuurialan ansaintalogiikka ja termistö (tekijänoikeusmaksut, käyttökorvaukset, esityskorvaukset, lisenssimaksut) eivät avaudu useimmille tavan tallaajille, saati poliitikoille, kovinkaan selkeinä. Ilman tällaista ymmärrystä esimerkiksi koronatukia on ollut vaikea kohdentaa oikein.

Sen ohella, että toimin luovalla alalla, identifioidun myös itsensätyöllistäjäksi ja pienyrittäjäksi. 

Nämä ryhmät ovat politiikassa aliedustettuna. Juuri siksi järjestelmä onkin niin byrokraattinen ja täynnä kannustinloukkuja. Se on luotu suosimaan ensisijaisesti vanhanaikaista työelämälähtöisyyttä, jossa ihmiset tekevät samassa työpaikassa töitä koko ikänsä. Tämä toteutuu nykyisin enää todella harvoin. 

Nykyaikainen työura on yhä useammin rikkonainen, pätkittäinen, polveileva ja yhdistelee yhä useampia tulonlähteitä. Monilla on harrastetöitä ja monet haluavat ylläpitää erikoisosaamistaan myös päätyönsä ohella. Lisäksi alanvaihtajia piisaa ja yhdessä työpaikassa viihdytään yhä lyhyempiä aikoja.

Lähdin ehdolle Turun kuntavaaleihin, koska koen, että minulla on poikkeuksellisen paljon kokemuspohjaista tietoa siitä mitä kaikki tämä tarkoittaa henkilökohtaisella tasolla. 

Minua voi äänestää Turun kuntavaaleissa virhekoodilla 404. Kampanjointiani voi halutessaan tukea myös rahallisesti Vihreän puolueen kautta.

Ehdokastiedot:

  • Ehdokasnumero: 404
  • Puolue: Turun Vihreät 
  • Ikä: 38 v 
  • Kunta: Turku, Jäkärlä 

PS:
Jos haluat nämä postaukset meiliin, liity sisäpiiriin »

lauantai 10. lokakuuta 2020

Aleksis Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Tänään 10.10 juhlitaan Suomalaisen kirjallisuuden päivää. Päivä on myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (1834-1872) syntymäpäivä.


Sako Samuli Koivulahti, Kuvaaja: Ville Nisunen, Studio Vini
Aleksis Kiven kohtalo on hyvä osoitus siitä, millaisen hinnan luova visionäärisyys voi vaatia. 

He jolla on eniten näkemystä, joutuvat usein joko ymmärtämättömien moukkien tai vähintään kateellisten kilpailijoiden mollaamaksi.

Kivi ui vastavirtaan kuin aikansa punkkari

Kiven elinaikana suomenkielinen kirjallisuus oli marginaali-ilmiö. Kirjakielikin oli vasta asettumassa muotoonsa. 1800-luvulla monet ajattelivat, ettei Suomen kieli ehkä koskaan tule olemaan niin sivistynyttä, että sillä voitaisiin julkaista kaunokirjallisuutta.

Aleksis Kivi osoitti luulon vääräksi. 

Silti hänen nimensä painettiin lokaan juuri niiden henkilöiden toimesta, joiden olisi luullut häntä tukevan. Vaikutusvaltainen professori August Ahlqvist (joka itsekin tunnettiin suomenkieliaktivistina), teilasi mediakirjoittelullaan vuorotellen jokaisen Kiven kirjoittaman kirjan julkisesti. 

Seitsemän veljestä dumattiin täysin

Seitsemän veljestä haukuttiin Ahlqvistin kirjoittamassa arvostelussa niin pahasti että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pelästyi, keskeytti kirjasta tehtyjen vihkosten myynnin ja jäädytti painatussuunnitelmansa Kiven kirjan julkaisemisesta yhtenä niiteenä 3v ajaksi.


Kiven kunniaa loukattiin vielä kuoleman jälkeenkin

Ahlqvistin suhde Kiveen oli sairas ja hän käyttäytyi kuin sadistinen koulukiusaaja. Hänelle ei riittänyt edes se, että hän onnistui mitätöimään Kiven elämäntyön kirjailijan elinaikana, vaan Kivi joutui Ahlqvistin nöyryyttämäksi vielä kuolemansa jälkeenkin. Kiven kuoltua arvovaltainen professori alentui kirjoittamaan hänestä vielä pilkkarunon.

”Runoilijaks” ma ristittiin,
Sanottiin Skakespeariksi,
Werraksi Wäinön väitettiin:
Muut’ en mä ollut kuitenkaan
Kuin taitamatoin tahruri
Ja hullu viinan juoja vaan.

Kansalliskirjailija menehtyi varhain

Kivi eli ja kuoli köyhänä taiteilijana, kärsi masennuksesta ja oli loppumetreillään mielisairaalan asukki. Hän kuoli 38-vuotiaana joulukuussa 1872 aivokuppaan, johon ei vielä tuohon aikaan ollut olemassa kunnollista hoitoa.

Mitä opimme? 

Jos haluat muuttaa maailmaa, älä odota kiitosta elinaikanasi. Jos kohtaat paljon vastustusta, saatat olla tekemässä historiaa.

torstai 1. lokakuuta 2020

Asiakaspalveluvelka ja hinnoittelu

Asiakaspoistumaa on aina, mutta jos perälauta vuotaa enemmän kuin kilpailijoilla, on firmalle todennäköisesti kertynyt asiakaspalveluvelkaa.

Samuli Koivulahti, Kuva: Studio Vini

Mä olen huono myyjä. Onneksi osaan kuitenkin markkinoida palveluitani ja olen hyvä tuotteistamaan. Kun aloitin päätoimisen yrittäjyyden ja perustin SAKON STUDION, ajattelin että asiakkaiden hankkiminen tulee varmasti olemaan todella vaikeaa. 

Sen vuoksi lähdin tuotteistamaan palveluitani niin, että jokainen asiakkuus voisi ainakin teoriassa olla elinikäinen kumppanuus. Samalla tavalla suhtaudun "kilpailijoihin". Teen siis mieluummin yhteistyötä kuin koitan pelata pelkästään omaan pussiin. 

Kun ensimmäinen Korona-aalto pyyhkäisi Suomen yli, ajattelin että nyt se on sitten varmaan menoa. 

Hätäpäissäni laitoin muutaman roposen lisää mainontaan ja sain huomata, että ei mun asiakkaat mihinkään kadonneet. Mainonta vain toi muutaman uuden ja sitten oli kiire. 

Miksi?

Strateginen valintani yritystoiminnan alkumetreillä tarkoitti tuotteistamisen näkökulmasta sitä, että asiakas saa rahoilleen aina enemmän vastinetta kuin mitä hän palvelusta maksaa. En ole maksimoinut omaa hyötyäni. Olen maksimoinut asiakkaan saaman hyödyn. 

Itselle riittää, että kuukausittain jää viivan alle sen verran, että tulee toimeen.


Mitä järkeä on myydä palvelua halvemmalla, kuin mitä asiakas on valmis maksamaan?

Olen välillä saanut kuulla asiakkailtakin, että teen hommia liian halvalla. Kuulemma markkinoilta olisi saavilla enemmän rahaa per projekti. Arvomaailmani on kuitenkin sellainen, että en halua ottaa kaikesta maksimikatetta.  

Se on kuulemma sama asia kuin jättäisi rahaa pöydälle ja mulle se on ihan fine. Miksi ottaisin enemmän kuin mitä minulle kuuluu, vain siksi että asiakas on höveli? 

Haluan katteen olevan reilu ja haluan että asiakkaalle jää rahaa liiketoimintansa pyörittämiseen ja/tai palveluideni ostamiseen jatkossakin. Mun tavoite on aina lisätä omalla panoksellani asiakkaan toiminnan kannattavuutta, ei syödä sitä pois.


Miten tämä liittyy asiakaspalveluvelkaan?

Jokainen organisaatio, jolla on yksikin asiakas, on pohjimmiltaan asiakaspalveluorganisaatio. Asiakaspalvelua taas on kaikki sellainen toiminta, joka palvelee asiakasta. 

Kun esimerkiksi SAKON STUDIO myy lähtökohtaisesti vain palvelutuotteita, niin jokainen tuote on pohjimmiltaan asiakaspalvelutuote.  

Erästä TikTok-meemiä mukaillen:

  • kun haluat laittaa verkkosivujesi tuotekuvaukset kuntoon: you got it 
  • kun haluat apua liiketoimintasi kehittämiseen: you got it 
  • kun haluat äänittää lauluasi hyvällä äänenlaadulla: you got it 
  • kun tarvitset timanttisen sanoituksen sävellykseesi: you got it 
Tässä oikea meemi 👇


Uusien palveluiden tuotteistus ja oikea hinnoittelukin on asiakaspalvelua

Mulla tuotteistus lähtee siis asiakkaiden tarpeista. Myyn niitä palveluita, joita asiakkaani tarvitsevat ja joista he ovat valmiita maksamaan. Tuotteistan tarvittaessa myös lisää palveluita. Jos siis vaikuttaa siltä, että mun hyllystä puuttuu jatkuvasti jotain sellaista mitä he haluavat, pyrin tekemään asialle jotain. 

Myös uusien palveluiden tuotteistus on siis tässä mielestä asiakaspalvelua.  

Mitä tulee hintapolitiikkaan, niin mun mielestä on hyvää asiakaspalvelua huolehtia itse siitä, että hinnoittelussa on järkeä asiakkaankin kannalta. Siksi koitan olla mahdollisimman läpinäkyvä ja reilu. 

Haluan, että hinta perustuu tehdyn työn ja tuotetun palvelun arvoon. Ei pelkästään siihen paljoko siitä ollaan valmiit maksamaan.  

Kyllä. Ne ovat aivan eri asioita. 

Esimerkkejä: 

  • Pelastusrenkaan myyminen hukkuvalle 100 000 euron hintaan ei ole reilua. Se on toisen ahdingon hyväksikäyttöä. 

  • MaksuTV-paketin myyminen sokealle vanhukselle, joka ei tajua mitä tuli ostaneeksi on yksinomaisesti pelkkää vedättämistä. 
Ajattelen, että jos palvelutuotteen hinta nousee jostain syystä korkeammaksi kuin sen arvo, kannattaa sen myynti lopettaa välittömästi. 

Mitä mieltä sinä olet? 


PS:
Tsekkaa myös Kim Hiekkasen lyhyet ja ytimekkäät vinkit vuotavan perälaudan korjaamiseen tästä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Olen usein harmitellut sitä, että en koskaan älynnyt mennä yläasteen jälkeen lukioon. 


Samuli Koivulahti ja erilainen polku elinikäiseen oppimiseen

Nuorena mulla oli sellainen käsitys itsestäni, että olen huono oppimaan oikeastaan mitään ja pidin itseäni joskus jopa vähän tyhmänä. Miksi? 

Nippelitieto ei jäänyt päähän, eikä ulkoluku tuntunut olevan mun juttu. Yläasteen loppuessa luulin, että lukioon meno olisi tarkoittanut jatkuvia ulkolukuharjoituksia ja varmaa epäonnistumista. Päädyin amiksen autopuolelle, joka ei tuntunut senkään vertaa omalta. Tipahdin kelkasta jo ekan puolen vuoden aikana.

Kun en pärjännyt, siirsin painopisteen omiin kiinnostuksen kohteisiini

Päätin, että jos en kerran pärjää missään tavan oppilaitoksissa, niin voin sitten saman tien keskittyä tekemään vain niitä asioita mistä itse tykkään. 

Lähdin kokeilemaan kansanopistoja ja pääsin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea viestintää ja ilmaisutaitoa ja sen jälkeen Turkuun luovaa kirjoittamista. Näissä pärjäsinkin oudon loistavasti. 

Ihmeellistä, etten aiemmin ollut ymmärtänyt, että vapaa-ajan oppiminenkin on oppimista. Osasinhan valmiiksikin jo vaikka mitä. 

Judossa esimerkiksi olin ollut tosi hyvä, mutta en tajunnut, että siihenkin tarvitaan päätä. Myös ilmaistutaitoa olin tullut vahingossa opiskelleeksi harrastelijateatterissa. En vain tajunnut, että sekin on opiskelua kun valmistautuu näytökseen.

Työelämän haasteet innostivat opiskelemaan lisää

Kun ensimmäisen inttijakson jälkeen työllistyin siistiin päivätyöhön, innostuin työstäni niin paljon, että halusin oppia myös tästä alasta lisää. Solmin ensimmäisen oppisopimukseni. 

Duunikuviot on sittemmin eläneet muutamaankin otteeseen, mutta oppimiskärpänen ei ole vieläkään laantunut. Nyt yrittäjänä tämä on erittäin hyvä asia!

Mun kaksi ammattitutkintoa, yksi erikoisammattitutkinto ja paperit ammattikorkeasta ovat vain kuitteja siitä, että on läpäissyt jotain keinotekoisia kriteeristöjä, ei muuta. Ne todistaa vain pienen osan siitä mitä kaikkea tietää, kun nykyään opiskelu ei ole millään tavalla enää kouluista kiinni. 

Uusien asioiden opiskelusta on tullut elämäntapa

Nyt olen esimerkiksi kuunnellut äänikirjana BookBeatista lukion psykologian oppimäärää, eli vaikka en ole ajatellut hankkia papereita sieltä, niin tässä tämä ympyrä vähän kuin sulkeutuu.

Mulle elinikäisestä oppimisesta on tullut elämäntapa ja mitä enemmän opin asioista, sitä enemmän haluan ymmärtää. En vieläkään opi vuosilukuja tai numerosarjoja ulkoa millään, mutta se että ymmärtää asioita ja useimmiten tietää mistä puhuu, on jotain sellaista mihin jää kyllä koukkuun. 

Ymmärrys on myös kaiken kirjoitustyön perusta

Juuri ymmärrys on lähes kaikessa kirjoitustyössäkin avainasemassa. 
  1. Jos en ymmärtäisi mistä copywriting-asiakkaani puhuu tai mitä hänen asiakkaansa haluavat, en pystyisi kiteyttämään markkinointiviestejä oikein. 

  2. Jos en ymmärtäisi mitä tunteita esiintyjä haluaa yleisölleen välittää, saati mitä yleisö tarvitsee, en pystyisi sanoittamaan lauluja, jotka koskettavat. 
Voisikin sanoa, että kirjoittajana olen päätynyt uralle, jossa elinikäinen oppiminen ei ole vain suositus, vaan se on menestymisen kannalta jopa kriittisen tärkeää. Enpä olisi yläasteikäisenä uskonut.

Miten sulla?

Millainen suhde sulla on oppimiseen ja opiskeluun? Voit kommentoida vaikka Instaan »

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.


Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kustannussopimus musiikkialalla: evästystä ensimmäistään solmivalle!

Musiikin kustannustoiminta on kokenut vuosien varrella aikamoisen metamorfoosin.


Tämä artikkeli on 2020-luvun versio 14.7.2009 kirjoittamastani ohjeistuksesta. Käytännössä musiikkiala on tuosta päivämäärästä muuttunut niin paljon, että lähes kaikki on pitänyt kirjoittaa uusiksi.






Pari asiaa on kuitenkin pysynyt ennallaan:
  1. Kustantajan rooli musiikkibisneksessä on usein (varsinkin tuoreille biisintekijöille) epäselvä.
  2. Kustannussopimus ei saa olla pakkokytkyssä julkaisusopimukseen (ks. kilpailuviraston ratkaisu).

Olen usein törmännyt siihen, että monet biisintekijät eivät edes tiedä että kustannustoiminta ja julkaisutoiminta ovat musiikkialalla eri asioita. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kummallakin puolella pöytää ja itse ajattelen, että on molempien osapuolten etu, jos kaikki ymmärtävät miksi sopimuksia tehdään (jos tehdään).

Termit ovat sekaisin vähän joka paikassa

Musiikkialan termiviidakko vaikuttaa olevan hakusessa vähän kaikkialla ja sekaannukset ruokkivat toisiaan. Eniten haittaa on varmaankin median sekoilusta ja maallikkotoimittajien tekemistä vääristä rinnastuksista.

Esim. kun lauluntekijät jyrähtävät, media saattaa otsikoida että artistit vastustavat jotakin asiaa.

Kuitenkin vain osa artisteista ovat lauluntekijöitä, ja heistäkin jotka ovat, vain pieni osa tekee biisinsä kokonaan yksin. (Se ei ole enää ollenkaan nykyaikaa.)

Kun biisintekijöiden ja artistien roolit ovat näin epäselviä, on vaikea hahmottaa heidän sopimuskumppaneidensakaan asemaa. Kustantajat kuitenkin tekevät sopimuksia vain biisintekijöiden kanssa, kun taas julkaisija on tavallisesti artistin sopimuskumppani.

Eli:
  • Kustantaja tekee kauppaa biisintekijöiden tekijänoikeuksilla joihin liittyy Teosto. 
  • Julkaisija sen sijaan tekee kauppaa tuottajan ja esiintyjien tekijänoikeuksilla, johon liittyy Gramex.

Ensimmäinen myy biisejä ja toinen levyjä (tai digiäänitettä). Äänitteeseen sisältyy siis kahdenlaista tekijänoikeuden alaista materiaalia: 1) sisältö, eli biisi 2) toteutus, eli esitys + tuotanto.

Biisintekijän osuus (eli sisältö) ei siis ole sidottu vain yhteen äänitteeseen. Kappaletta voi esittää myös livenä ja biisistä voidaan tehdä lukemattomia cover-versioita, jotka eivät tuota alkuperäiselle julkaisijalle tai alkuperäiselle esittäjälle senttiäkään, jos esittäjänä ovat muut.

Sen sijaan alkuperäisäänitteeseen sekaantuneet saavat tekijänoikeustuloa aina silloin, kun tuo nimenomainen äänite, jossa he esiintyvät pyörähtää radiossa tai jossain muualla.

Usein julkaisijat käyttävät myös ulkopuolisia jakelijoita, jotka nekin ovat osa sitä ketjua, jonka kautta biisi päätyy lauluntekijältä kuulijan korvaan. Jakelija yleensä tekee jonkinlaisen provisiodiilin julkaisijan kanssa sitä vastaan, että saattaa biisin eri kanavien kautta ihmisten kuultavaksi ja kerää siitä esimerkiksi striimitulot molempien pussiin.

Miten kustannustoiminta on muuttunut?

Ehkä tämän artikkelin alussa mainittu kilpailuviraston päätös on osaltaan selkiyttänyt kustantajien roolia. Biisit tehdään yleensä tilaustyönä julkaisijalle. Nuottien painaminen on lopetettu lähes kokonaan ja biisejä tehdään tiimeissä, joita kustantajat organisoivat.

  1. Nuotteja ei enää paineta: Musiikkikustantajan rooli oli alunperin hyvin erilainen kuin nykyään. Aikojen alussa se tarkoitti ensisijaisesti nuottien painamista ja julkaisemista. Populaarimusiikissa nuottijulkaisuilla ei kuitenkaan enää nykyisellään ole juurikaan merkitystä. 
  2. Nyt manageroidaan tekijöitä eikä teoksia: Moderni kustannustoiminta ei enää keskity vain suurten biisimassojen hallintaan, vaan enemmänkin biisien teettämiseen mittatilaustyönä ns. tallikirjoittajien avulla. Tilaajana on usein tuotantoyhtiö tai julkaisija.
  3. Biisejä tehdään tiimeissä: Nykyaikainen kustantaja järjestää yleensä myös biisileirejä, ryhmäyttää biisintekijöitä toistensa kanssa ja huolehtii siiltä tekijät löytävät toisilleen sopivia cowrite-kumppaneita.
  4. Kustantaja tarjoaa fasiliteetit: Usein moderni kustantaja myös tarjoaa biisintekijöilleen paikan tehdä materiaalia, ehkä työkaluja ja mahdollisesti myös silkkaa rahaa, esimerkiksi ennakon muodossa, mikä mahdollistaa luovaan työhön keskittymisen.

Mitä pitää varoa kun tekee kustannussopimusta?

Tyypillinen sudenkuoppa on tilanteessa, jossa bändi on saamassa julkaisusopimuksen ja ison levy-yhtiön kustantamo haluaa samalla solmia yhtyeen kanssa kustannussopimuksen. Näissä tapauksissa tilanne voi olla kiusallinen kaikille.

Huomioitavaa:
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimuksesta valuu kustantajalle rahaa myös keikosta? 
  • Aikooko kustantaja jollakin tavalla edistää biisin soittoa myös muualla kuin ko. äänitteellä?
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus ei saa olla ehtona julkasusopimukselle? 
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus on ainoastaan säveltäjien ja sanoittajien asia? 

Jos bändissä on vaikkapa vain yksi biisintekijä ja kustannussopimus asetetaan julkaisusopimuksen ehdoksi, voi ryhmäpaine sen allekirjoittamiseen olla kova. Kustantajan osuus on 33% biisintekijän teostotuloista, mutta se ei vaikuta millään tavalla muiden bändien jäsenten tulovirtaan.

Bändeissä on kuitenkin yleensä totuttu kollektiiviseen päätöksentekoon ja kustannussopimuksesta kieltäytyminen voi aiheuttaa muissa jopa suuttumusta.

Oleellista näissä tilanteissa on varmistaa, että kustantaja aidosti tarjoaa jotakin vastineeksi. Jos kustantaja ottaa pallon vaikkapa myös keikkamyynnistä tai panostaa myös keikkojen markkinointiin ja/tai pyrkii saamaan biisin myös muiden yhtyeiden ja artistien keikkaohjelmistoon, voi kustannussopimuksessa olla järkeä.

Jos bändillä riittää keikkaa muutenkin, eikä yhtye (tai sen biisintekijät) halua kenenkään muun esittävän biisejään, kustannussopumusta ei kannata tehdä.

Loppuun vielä pieni musiikkisanasto:

Levy-yhtiö

Levy-yhtiöllä tarkoitetaan yleensä joko julkaisijaa, jakelijaa, kustantajaa tai niitä kaikkia kolmea. Se voi myös tarkoittaa yhtiötä, joka tekee noita kaikkia kolmea.

Musiikkikustantaja

Musiikkikustantajan tehtävä EI OLE ensisijaisesti julkaista biisiä äänitteellä, vaan saattaa kappele yleisöön saataviin saada se tuottamaan teostokorvauksia. Levyllä julkaiseminen on toki yksi keino. Teostokorvausta saa kuitenkin radiosoiton lisäksi esimerkiksi tavan LIVE-keikoista ja monista muista lähteistä. Kustantajan pitäisi siis markkinoida biisiä ja nykymallisessa kustannustoiminnassa usein myös tekijää musiikkialan sisällä. Tästä vastineeksi kustantaja saa 1:3 teostokorvauksista, soi biisi sitten äänitteeltä tai livenä.

Julkaisija eli musiikkituottaja

Julkaisija ja tuottaja ovat yksi ja sama asia. Julkaisijan tehtävä on tuottaa, eli maksaa äänite. (Taiteellinen tuottaja on erikseen, se ei yleensä saa rahaa muuten kun kertakorvauksena siltä julkaisijalta.) Julkaisijan osuus on 50% Gramex-korvauksista (loput menevät muusikoille). Gramex-tuloa kertyy aina kun tuota samaa äänitettä esitetään esim. radiossa. Musiikkituottajalla on siis julkaisuoikeudet tähän nimenomaisesti aikaansaatuun tallenteeseen, mutta ei kuitenkaan itse teoksiin, joiden oikeuksia vastaavasti hallinnoi musiikkikustantantaja tai lauluntekijä itse.

Jakelija

Jakelijan tehtävä on julkaisijan (eli tuottajan) maksamien äänitteiden jälleenmyynti ja jakaminen esim. vaikka radioille, kaupojen hyllyille, myyminen postimyyntinä. Usein julkaisija on myös jakelija ja usein kustantajakin. Toisin kuin kustantaminen ja julkaiseminen, jakelu saa olla kytkyssä kumman tahansa kanssa.

Teoksen suoja-aika

Usein kustannussopimuksessa lukee, että se on voimassa "teoksen koko suoja-ajan". Teoksen suoja-aika kestää tekijän kuoleman loppuun saakka ja vielä 70-vuotta sen jälkeenkin. Tämä tarkoittaa, että kustannusoikeudet teoksiin ovat rahan arvoisia vielä tekijän kuoleman jälkeenkin. Ikääntyvän tekijän voikin olla fiksua miettiä ajoissa koko biisikataloginsa kustannusoikeuksien myymistä jollakin könttähinnalla, mikäli haluaa että joku edistää biisien soittoa vielä sillloinkin kun hän itse ei enää jaksa.

PS: 
Mikäli huomaat puutteita tässä selostuksessa, tai jokin on mielestäsi väärin, laita viestiä.