Väite on aika yksioikoinen ja raflaava, mutta siinä on totta vähintään toinen puoli: Erilaisissa mainos- ja markkinointiprojekteissa olen itsekin törmännyt usein siihen faktaan, että firman oma myyntimies kirjoittaa tehokkaampaa tekstiä kuin mainostoimiston copywriter!
Pilkut eivät ehkä ole aina oikeilla paikoillaan, eivätkä sanavalinnat ole välttämälttä ihan täydellisiä, mutta toisin kuin ulkopuolinen copy, myyntimies osaa sanoa juuri ne oikeat asiat! Jatkuva asiakasrajapinnassa työskentely on antanut myyjälle selvän (realismiin pohjautuvan) perstuntuman siitä, mitä asiakkaalle pitää sanoa jotta tämä suostuu luopumaan rahoistaan.
Hyvä copy lähestyykin työmaataan nöyrästi ja malttaa olla keksimättä pyörää uudestaan:
Hän haastattelee myyjiä ja seuraa heidän argumentointiaan (todellisissa myyntitilanteissa, jos mahdollista)! Hän poimii myyjien lauseista parhaat sloganit päältä, tutkii ja selvittelee ja jalostaa niiden pohjalta oman versionsa!
Musiikin puolella samankaltainen ajattelu toimii myös! Mm. Lauri tähkä ja Elonkerjuu tuli aikanaan tunnetuksi biiseillä, jotka pitkälti pohjautuivat vanhoihin pohjalaisiin sanontoihin. Kappaleen punchline tai perusidea oli kopsittu jostain vanhasta sanonnasta ja sitten sen ympärille oli rakennettu koko biisi. Myöhemmin jopa koko projekti (bändin ulkoista imagoa myöden) oli rakennettu noiden suuntaviivojen varaan.
Petri Nygårdin tunnetuksi tekemä hokema: "jaa missä mää oon / mä oon kännissä / missä sää oot!" on sekin ollut jo valmiiksi eräänlainen lentävä lause, eikä noiden hyötykäyttöä muutenkaan ole populaarimusiikin saralla juuri säästelty. Ei tosin ole syytäkään, sillä onhan sekin tavallaan kulttuuriteko kun laittaa kansanperimää kiertoon: Jälkipolvet kiittää! ;-)
Ketä lauluntekijän sitten pitäisi haastatella?
Itse aloittaisin siitä joka biisejä esittää. Hän on se henkilö, jonka pitää pystyä seisomaan sanojen takana (aivan kuten myyjänkin pitäisi). Hän tietää mikä hänellä uppoaa yleisöön parhaiten sillä hän on työkseen yleisönsä kanssa vuorovaikutuksessa. Keikkasetti voi kertoa paljon mieltymyksistä ja siitä millaisiin biiseihin hänellä on tatsia. Ja jos hänellä on jotain omaakin sanottavaa, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää!
Parhaissa projekteissa esittäjän ja lauluntekijän suhde on hyvin intiimi ja ideoita pallotellaan ahkerasti puolin ja toisin. Hyvä kirjoittaja kykenee uimaan sen ihmisen pään sisään, joka tekstiä tulkitsee. Hänen arvonsa on siinä, että hän osaa asetella sanansa taitavammin kuin esittäjä itse, kuitenkin niin että ne tuntuvat esittäjän suussa omilta.
Tässä kohtaa lähes kaikki kielipoliisien lempiasiat ovat herttaisen yhdentekeviä. Biisit tulisi pikemminkin mukauttaa kunkin esittäjän henkilökohtaiseen ilmaisuun ja henkilökohtaiseen kielioppiin (kaikkine virheineen ja kääntöpuolineen). Tulkitsija kun on uskottavimmillaan silloin kun hän ilmaisee itseään omalla tavallaan.
PS:
Näin se hyvillä myyntimiehilläkin menee (vrt. lehtimyyjä joka latelee ulkoa opetellun myyntipuheen vs. ammattitaitoinen myyjä, joka kertoo tuotteesta omin sanoin)!
PPS:
Lauluntekijät voisivat oppia markkinointi-ihmisiltä paljon tavoitelähtöisyydestä. Myyntimiehen sanat ovat aina paikoillaan, koska tavoite on kristallin kirkas. Moniko lauluntekijä voi sanoa kaikista teoksistaan samaa?
Näin se hyvillä myyntimiehilläkin menee (vrt. lehtimyyjä joka latelee ulkoa opetellun myyntipuheen vs. ammattitaitoinen myyjä, joka kertoo tuotteesta omin sanoin)!
PPS:
Lauluntekijät voisivat oppia markkinointi-ihmisiltä paljon tavoitelähtöisyydestä. Myyntimiehen sanat ovat aina paikoillaan, koska tavoite on kristallin kirkas. Moniko lauluntekijä voi sanoa kaikista teoksistaan samaa?
Aamen!
VastaaPoistasattuipas sopivasti, että yyteröin justikään dokkarin Metallican "mustasta" klassikkoalbumista. Yksi levyn suurimmista hiteistä, Nothing Else Matters kun syntyi James Hetfieldin tarpeesta purkaa tuntojaan - eikä biisiä ollut alunperin tarkoitettu edes julkaistavaksi, saati edes esiteltäväksi Metallican jätkille. Lars puolihuolimattomasti oli kuullut biisin ja loppu onkin historiaa...
VastaaPoistaEiköhän kaikilla biiseillä jokin tavoite/tarkoitus ole tekijälleen, aina se ei välttämättä ole pääsy listoille tms. Itse koen biisintekijänä vastuuta lähinnä itselleni: jos biisi miellyttää ja koskettaa itseäni, sillä on mahdollisuutta koskettaa ehkä muitakin. Kyllä se paistaa monestakin geneerisestä formaatti-artistista läpi, että biisit on sävelletty mainostoimiston fläppitaulusulkeisissa: nyt kun on niin kovin trendikästä syytellä piratismia levymyyntien notkahduksesta, voisi olla paikallaan ehkä funtsia asiaa siltäkin pohjalta, että voisiko yksi - ehkäpä vielä suurempi syy - olla siinä, että nykyään musiikki ei ole enää edes tekijöilleen henkilökohtaista, vaan tavoitelähtöisesti täsmärakenneltua brändinmukaista äänitapettia, joka ei vaan enää kiinnosta ihmisiä siinä määrin että kukaan sitä enää viitsisi ostaa. Kohta musiikki ei kelvanne kellekään enää edes ilmaiseksi kun siitä hiotaan mainosmarakattien kanssa viimeinenkin särmä pois tiimipalavereissa...
Minunkin mielestä ollaan pahasti väärillä jäljillä jos biisiä ollaan tekemässä vain siksi että halutaan nousta jollekin listoille.
PoistaToisaalta olisi aika makaaberia myöskään väittää, että kukaan tekisi julkaisuja, kiertäisi keikoilla jne. vain siksi että tykkää itse omista biiseistään. Silloinhan ihmiselle riittäisi omien biisien kyhääminen ja soittelu autotallissa, ilman että kukaan muu niitä ikinä kuulisi! ;-)
Musiikin arvoa ei mitenkään vähennä se, jos se on tehty yleisön kuultavaksi. Tämä taas ei tietenkään tarkoita, etteikö itse pitäisi pystyä seisomaan biisiensä takana. Parhaimmillaan biisintekijän ja esiintyjän suhde on hyvin intiimi ja kappaleet rakennetaan lähtökohtaisesti sisältä ulospäin, eikä päinvastoin.
Pointtini siis on että jos lähtökohtana on se, että esiintyjä laulaa asioista, joita haluaa yleisölleen kertoa, niin ollaan oikeilla jäljillä. Jos taas esiintyjä laulaa asioista, joita vain uskoo yleisönsä haluavan kuulla, niin ollaan helposti metsässä ja se lopputulos on helposti juuri tuollainen "geneerinen formaattiartisti" johon viittasit.
Pelkistämisen taito on jalo. Oikeassa olet. Omaa myyntipuhettani olen
VastaaPoistayksinkertaistanut ja pelkistänyt vuosi vuodelta - sama taitaa päteä
lauluteksteihin.
Aika hyvä vinkki sekä myyntipuheeseen, että lauluteksteihin on
painottaminen ja oikeanlainen toisto. Amerikkalaiset poliitikot osaavat
tämän: "We have to take care of our jobs, we have to take care of our
health care, we have to take care of our society...." eli JOKA lauseen
alkuun we have to...Myyntipuheessa esim: "Olette lukenut Meidän
Talo-lehteä, olette lukenut Viherpiha-lehteä, Olet lukenut Meidän
Mökki-lehteä ja uskon, että VARMASTI yhdessä tai useammassa julkaisussa on
löytynyt hyvää sisältöä juuri teille.
Lyriikka esimerkki Ralph Stanleytä & The Clinch Mountain Boysislta:
"Don´t ask me why I still love you
Don´t ask me why I still care
I don´t know why I still love you
I don´t know why I still care"
Näyttää tyhmän yksinkertaiselta - eikä edes riimejä, mutta toimii kuin
tauti lauletuna!
Täytyy muistaa, että ihminen (asiakas) ajattelee useimmiten
yksinkertaisemmin, kuin myyntimies luuleekaan.
Jussi Syren
Toisto tekstissä on tärkeää myöskin siksi että lajityyppi on aikaan sidottu:
Poista- Laululyriikkaa tai puhuttua kieltä ei voi paperilla olevan tekstin tapaan keskeyttää ja lukea uudestaan jos joku lause menee ohi.
Vähemmän on useimmiten enemmän, mutta se on osaltaan tyylilajikysymyskin, että mikä missäkin lajityypissä sitten on sitä ylimääräistä.
Luin aikaisemmat kommentit ja mietin että kyllä se villakoiran ydin on mielestäni siinä että laulaja uskoo tekstiin. Jos sen voi laulaa sillä ajatuksella että 'tää on niin totta' niin kyllä se välittyy kuulijallekin jos laulaja osaa tulkita laulun sisällön. Lauloipa sitten mainosrallia tai Eino Leinoa niin kummassakin on seistävä sanojen takana jos haluaa olla uskottava.
VastaaPoistaEn laula paljoa enkä ainakaan laula biisejä joiden maailmankuvaan en usko. On paljon helpompi mennä sisään sellaiseen biisiin jonka tarinaan voi joko samaistua tai sen voi uskoa 'todeksi'. Joku pro-laulaja varmaan vetäisee rallin kuin rallin uskottavasti jos tosiaan tarvitaan mutta ainakin itse asian harrastajana pidän viisaampana luottaa lyriikoihin jotka voin ottaa 'omakseni'.
Moi Samuli!
VastaaPoistaTykkään kovasti blogistasi ja seuraan sitä säännöllisesti. Joskus kuitenkin putoan kärryiltä.
Voitko antaa esimerkkejä lauluntekijöistä, jotka ovat kielipoliiseja ja pilkunviilaajia? Tai jos et halua nimetä ketään, niin voitko kertoa keitä ovat ne harvat kirjoittajat, joiden teksteissä on tarkoitus? Ja sitten vielä haluaisin tietää keitä ovat ne tosi harvat kirjoittajat, jotka kykenevät myös täyttämään tekstinsä tarkoituksen.
Ja siis onko tosiaan niin, että hyvä lauluntekijä on kuin hyvä myyntimies, joka osaa sanoa oikeat asiat, jotta asiakas luopuisi rahoistaan? Tämä kuulostaa kovin kylmältä. Ja kuitenkin omat tekstisi ovat hyvin tunteellisia. Koetko koskaan, että mainosmaailman ideologian ja aidon, koskettavan lauluntekijän maailma olisivat hiukan ristiriidassa keskenään?
t. Epeli
Kiitos hyvistä kysymyksistä Epeli:
Poista- En halua lähteä nimeämään ketään suuntaan tai toiseen, mutta mitä tulee noiden ideologioiden ristiriitaisuuteen, niin sanoisin että se on vähän kyllä ja ei.
Voisi ehkä sanoa, että myyntimiehen ja biisintekijän tavoite on useinkin lopulta vähän eri: Siinä missä toinen ehkä tavoittelee yksinomaan rahaa, niin lauluntekijän tavoitteena saattaa olla ihan vaan vaikka koskettaa kuulijaa mahdollisimman syvältä tai auttaa vaikka toipumaan ikävästä tms. Laulun olemassaolon perusteluksi käy moni muukin asia kuin raha. Myyntimiehellä tilanne on yksioikoisempi.