Liikkumavaran antaminen tulkitsijalle johtaa yleensä huomattavasti parempaan lopputulokseen.
Parhaassa tapauksessa biisit hiukan elävät ja hakevat muotoaan, vielä senkin jälkeen kun ne on bändin kanssa treenattu kuntoon ja niitä on ruvettu keikoilla esittämään.
Vasta silloin esittäjä ja yleisö pääsevät kappaleen kanssa keskinäiseen dialogiin, jossa käyvät ilmi myös biisin mahdolliset heikkoudet livetilanteissa.
Ylipäätään lauluntekijän on hyvä tiedostaa, että esiintyjän näkökulmasta yksi biisi on vain rakennuspalikka isomman esityskokonaisuuden (keikan) koostamisessa. Ei siis kuitenkaan mikään elämän ja kuoleman kysymys! ;-)
Se että annetaan liikkumavaraa, ei tietenkään tarkoita, että esiintyjän olisi fiksua aina väännellä sanoja ja sointuja uusiksi. Optimaalinen tilanne olisi että lauluntekijä ja esittäjä pyrkisivät yhdessä varmistamaan sen, että molemmat pystyvät seisomaan kappaleen takana koko sydämellään. Ylpeys ei kuitenkaan saisi tulla yhteisymmärryksen tielle.
PS:
Joskus tuota biiseihin kohdistuvaa mustasukkaisuutta esiintyy myös esiintyjien puolella. Se on täysin turhaa, sillä ei se ole esiintyjältä pois jos joku muu samaa laulua esittää - etenkään silloin kun molemmat tekevät kappaleesta oman näköisensä version.
