keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Tunnustuksellisuus laulujen sanoituksissa

Tunnustuksellisuudella en nyt tarkoita gospell-hommia tai muutakaan uskontoon liittyv√§√§. 


Tarkoitan totuudenmukaisuutta ja sitä kuinka paljon laulutekstit kumpuavat (tai ovat kumpuamatta) kirjoittajan omasta elämästä.

Jussi Ahokas kirjoitti viime lauantaina (10.1.2015) aihetta sivuten varsin hyvän blogipostauksen. Suosittelen lukemaan myös sen :)

Itse olen sitä mieltä, että uskottavasti on hyvin vaikea kirjoittaa mistään mitä ei ole elämässään kohdannut. Se sitten taas onkin ihan eri juttu, että tarvitseeko kaiken tapahtua juuri itselle.

Minulle on kerrottu että esim. Gösta Sunqwistin tekstit ovat syntyneet pääosin niin että hän on tarkkaillut muiden tekemisiä sivusta ja keksinyt sitten loput.

Itselle ehkä ominaisempaa on kuitenkin tunkeutua tapahtumien ja ilmiöiden keskiöön, elää asioita todeksi ja luoda sitten niiden pohjalta tarinoita ja tilannekuvia. Vain harvat lyriikat ovat silti sananmukaisesti tunnustuksellisia.

Teksteissä se sama elämä, joka valuu päivästä toiseen hieman verkkaisesti ja harmaana, näyttäytyy varsin värikkäänä ja kontrastisena. Se on ikäänkuin turboahdettua elämää, jota sitten kuvaillaan aika värikkäästi.

Ilmiötä demonstroidakseni voisin tässä paljastaa tarinat parin tekstin takaa:

  • Maahisia metrotunnelissa
    Biisi on esimerkki tuosta turboahdetusta ja väritetystä elämästä. Se on oikea matkakertomus, jonka kuvasto ja tilanteet kuitenkin näyttäytyvät tekstissä melko absurdeina ja maagisina. Vaikka kuvasto onkin melko vertauskuvallista, on kaikki biisissä esiintyvä myös tavalla tai toisella totta. Kyseisenä päivänä oli menossa Ropecon, minkä vuoksi kaupunki oli täynnä jos minkälaisia "mangapeikkoja" ja matkaseurana oli yhdenlainen elämäntapaintiaani täältä Turusta. Osittain kirjoitin tekstin itselleni matkamuistoksi ja se on tehty melkein heti reissun jälkeen.
  • Tutut huulet
    Tämä biisi edustaa sitten taas ihan suoraa tunnustuksellisuutta, vaikka on siinäkin värikynää käytetty (tai ainakin ex-puolisoa on hiukkasen demonisoitu!) ;-) Siinä kuvaan sitä tunnetta kun seitsemän vuoden liiton päätyttyä suutelin ensikertaa jotain toista ihmistä. Tämäkin teksti on kirjoitettu sillä ajatuksella, että se muistuttaa mua hamaan loppuun asti tuosta fiiliksestä, jossa tulessa makaaminen muuttuu eteenpäin menemiseksi.
  • Enkeli pendolinossa
    Inspiraatio tekstiin syntyi kun näin kerran junassa suruissaan olevan, nuorehkon tytön ja mietin, että mikähän tuonkin tarina on. Siinä siis on se sivustakatsojan näkökulma. Samoihin aikoihin Marko oli pyytänyt tekstiä yhteen sävellykseensä sanoen, että hänellä on visio siitä että tapahtumapaikkana olisi juna ja että biisi tulisi Henna Kurtin laulettavaksi. Kun kerta aiemmin oli tehty tuo Maahisia metrotunnelissa, niin (alkuun huumorilla) ajattelin, että olkoon tämä sitten vaikka Enkeli pendolinossa ja se se nyt sitten on edelleenkin! :D Tällä biisillä on enää aika vähän tekemistä todellisuuden tai tunnustuksellisuuden kanssa.
  • Esihistoriaa
    T√§m√§ laulu on oikeastaan saanut inspiraationsa l√§hinn√§ mun oman p√§√§n sis√§lt√§. Sanoitus kuvastaa l√§hinn√§ sit√§ miten asioista ajattelen ja sit√§ kuinka mun mielest√§ ihmisten pit√§isi suhtautua kumppaniensa menneisyyteen. Oikeaa el√§m√§nkokemusta siin√§kin tietysti on sen verran, ett√§ tied√§n milt√§ se tuntuu kun joutuu vatvomaan uuden kumppanin kanssa asioita jotka itse on jo k√§sitellyt ja j√§tt√§nyt taakse (ja p√§invastoin). 

Siinä missä siis tuo Tutut huulet on tilannekuvaus, jossa kuvaillaan yhtä häviävän pientä hetkeä ja päässä pyörivää ajatusyrskyä, niin Esihistoriaa on sitten jo ehkä sellainen biisi, jossa asioihin on saatu reilusti etäisyyttä.

J√§lkimm√§isess√§ biisiss√§ kokemuksista on muodostunut jo jonkinlainen el√§m√§nfilosofia tai ajattelutapa. Tarinan "h√§n" tai "s√§" voisi olla oikeastaan kuka vaan. Tutut huulet biisiss√§ sitten taas kuka tahansa pitk√§n parisuhteen kokenut voisi olla kappaleen "min√§". 

Enkeli pendolinossa on sellainen kuvaelma johon voi samaistua yht√§ hyvin joko sivustakatsojana tai p√§√§henkil√∂n√§. Kertsiss√§ tuputan taas omaa el√§m√§nfilosofiaani ja laitan ilmoille niit√§ asioita, joita ehk√§ olisin kyseiselle henkil√∂lle saattanut sanoa, jos olisimme tulleet puhuneeksi jotakin. 

Tuossa Jussi Ahokkaan postauksessa kritisoidaan sit√§, kuinka Juice Leskisen el√§m√§nkerrassa kirjoittajalla tuntuu olevan kova tarve liitt√§√§ Juicen sanoitukset ja el√§m√§ toisiinsa. 

Olen samaa mielt√§ siit√§, ett√§ tuollainen l√§hestymistapa on hieman naivi: Tekstin matka kirjoittajan ty√∂p√∂yd√§lt√§ levylle tai keikkaohjelmistoon on usein hyvin pitk√§ ja vaihteleva. Ajankohta siis ainakin on suurella todenn√§k√∂isyydell√§ pieless√§ kun t√§llaisia aasinsiltoja rakennellaan. 

Lisäksi on ihan mahdotonta sanoa milloin (ja kuinka paljon) kulloinenkin teksti ammentaa todellisuudesta ja milloin se sisältää pelkkää höpönlöpöä. Joskus sanoituksessa on totuutta vain 10% ja joskus 90%. Tuskin kuitenkaan ikinä sataa tai nollaa! Jotain yleensä lisätään ja vähintäänkin aina jätetään paljon sanomatta. (Yksi biisi kuitenkin kestää keskimäärin vain sen vajaa kolme minuuttia.)

Isommat aatteelliset ja el√§m√§nfilosofiset ajatukset rivien v√§leiss√§ ja takana edustavat yleens√§ enemm√§n sit√§ kuinka kirjoittaja maailman n√§kee, kuin tekstiss√§ olevat konkreettiset asiat sit√§ mit√§ h√§n kulloinkin kokee. 

Tekstiä kirjoitetaan yleensä sanomisen pakosta ja halusta, siksi että on jokin sanoma ja unelma siitä että sen sanominen ääneen auttaa jotakuta, jollain tapaa, tässä kylmässä maailmassa.

Todettakoon vielä sekin että ammattisanoittajat ja lauluntekijäthän kirjoittavat välillä muistakin kuin omista lähtökohdistaan!

Jos kyseessä on vaikka tilaustyö jollekin artistille, niin sanoman pitää sopia myös laulajan suuhun. Itsellä on usein niin, että suhde solistin ja mun välillä on niin tiivis, että ainakin arvomaailmat ovat samaa paria ja yhteistyö aika symbioottista.

Aina ja kaikilla niin ei kuitenkaan ole. Ammattilaisen tekem√§ biisi voi joskus olla hyvinkin kaukana tekj√§n omasta arvo- ja ajatusmaailmasta. Se voi edustaa enemm√§nkin esitt√§j√§n ajatuksia tai vaikka levy-yhti√∂n m√§√§rittelemi√§ linjauksia. 

Tyypillist√§ on my√∂s se, ett√§ varsinainen artisti on pelkk√§ hahmo, kuten vaikka Stig, Petri Nyg√•rd tai Cheek, joka edustaa jotakin muuta kuin sit√§ biisintekij√§n omaa ajatusmaailmaa ja sitten kappaleet taas laaditaan tuon roolin kautta, t√§ht√§imen√§ se kohderyhm√§ jota tuo rooli on luotu palvelemaan. 

Tällöin sisällöllä on tuskin paljoakaan tekemistä sen kanssa miten roolin takana oleva ihminen elää ja ajattelee. Silloinkaan kun tekstissä on osa totta niin faktan ja fiktion sekoitussuhdetta on mahdoton ulkopäin arvioida.

Juicen puolesta (henkilöä tuntematta) toivoisin, että ihmiset tulkitsisivat hänen tekstejään kaunokirjallis-/musiikillisina teoksina, eikä dokumentaationa.

Kun kerran arkku on jo suljettu ja syvälle maahan kaivettu, niin är ii pee.