tiistai 1. maaliskuuta 2016

Sanoittaja, sanoittaja mistä saat ideasi?

Kukin sanoittaja varmaan pyydystää ideoita tavallaan ja vaikka heimossa nykyään on koulutettujakin sanoittajia, lienee valtaosa itseoppineita.  


Tältä pohjalta on vaikea ruveta arvailemaan kenenkään muun metodologiaa. Jotkin peruspilarit itse kunkin kirjoitusprosessissa lienee yleisimpiä, mutta jokaisella sanoittajalla on varmasti ne omat graalin maljansa.  

Kerran törmäsin netin uumenissa englanninkieliseen blogipostaukseen, jossa joku lauluntekijä avasi näkemystään siitä, kuinka jokaisella on jokin mieltä kutkuttava aihe tai mielenkiinnon kohde, joka ei koskaan lakkaa pohdituttamasta. Sellainen isompi teema, josta voisi puhua väsymättä vaikka vuorokauden putkeen. 

Kyseinen bloggaaja (harmi etten muista nimeä) pohdiskeli, että lopulta on ehkä niin, että jokaisen hyvän sanoittajan tuotannossa muutama eri teema hakee vain erilaisia ilmenemismuotoja ja parhaat sanoitukset osuvat ehkä nimenomaisesti juuri sen tematiikan ytimeen.

Joku sanoittaja voi kokea tällaisen näkemyksen loukkaavana ja kaventavana, mutta asiaa voi katsoa toisestakin näkövinkkelistä: 

Eihän suhteellisuusteoriakaan ole vain yksi teoria. Se koostuu useista saman tematiikan ympärille rakentuneista oivalluksista, eikä kukaan siltikään ajattele Einsteinin olleen kapea-alainen ajattelija.

On ihan ok olla sanoittaja, joka käsittelee tietyn aihealueen paremmin ja perusteellisemmin kuin kukaan muu. Ei myöskään välttämälttä ole huono ajatus kierrättää tai jalostaa vanhoja ideoita sitä mukaa kun oma näkemyksellisyys ja taidot karttuvat! 

Miksi jo ensimmäisen aihetta käsittelevän sanoituksen pitäisi osua nappiin? Miksi omia ajatuksiaan ei voisi joskus ottaa suurennuslasin alle? Voisitko ajatella vuosi sitten kirjoittamasi hömppätekstin tänään syvällisemmin? Voisitko yksinkertaistaa neljän vuoden takaisista oivalluksistasi yksinkertaista pop-lyriikkaa? 

Minulle yksi ehtymätön inspiraation lähde ovat vanhat sanoitukset, jotka olen aloittelevana sanoittajana kirjoittanut niin kuin aloitteleva sanoittaja kirjoittaa. 

Sen lisäksi palaan usein saman kaltaisten teemojen pariin. Ne ovat teemoja, jotka minua muutenkin kiinnostavat ja joista ahmin dokumentteja ja tietoa ihan normaalistikin oman arjen lomassa.

Näitä teemoja minulle ovat vaikkapa nyt esimerkiksi; ihmisyys, ihmisen psyyke, onnellisuus, ihmisarvo, elämän tarkoitus, maailmankaikkeuden psykofyysiset rakenteet ja kuvitelmien ja todellisuuden väliset suhteet.

Yksi kirjahyllyni lempiteoksista on shakin moninkertaisen maailmanmestarin kirjoittama kirja: Miten elämä jäljittelee shakkia, jonka sivulla 299 Gasparov osuvasti toteaa että:

"Psykologien ja neurologien ponnisteluista huolimatta, ihmisen ajatuksia voidaan yhä kuvata parhaiten kielikuvilla, runoudella ja muilla keinoilla, joita me käytämme kuvaamaan sellaista, jota emme täysin ymmärrä." 

Ajattelen, että sanoittajan tehtävä on yhdessä säveltäjän kanssa liikkua juuri tuolla maaperällä ja ainakin oma mieleni on rakentunut siten, että inspitaatio herää välittömästi kun joku aloittaa keskustelun aiheesta joka minua kiinnostaa. Keskustelujen jälkeen tulen prosessoineeksi asioita myös jälkikäteen ja välillä pohdinnat punoutuvat jonkun sanoituksen muotoon. 

Omien mielenkiinnonkohteiden äärellä sanoittaminen on yhtä helppoa kuin asioista puhuminen muutenkin. Sanoittaminen on vaikeaa oikeastaan vain silloin kun tekstiä tilataan johonkin sellaiseen konseptiin jossa tematiikka harhailee kaukana omien mielenkiinnonkohteiden ulkopuolella.

Sellaisissa tilanteissa itselläni on tapana heittäytyä metodinäyttelijäksi. Suggeroin itseni tilaan, jossa ajattelen ja katson maailmaa aivan toisen ihmisen silmin ja koitan löytää inspiraation siinä roolissa.

Tällä tavalla syntyneet tekstit harvoin ovat ajatuksenjuoksultaan ihan yhtä ehjiä kuin omista lähtökohdista tehdyt tekstit, mutta itselleni ne ovat mielenkiintoisia matkoja ihmisyyteen ja inspiroivat sitä kautta usein kirjoittamaan jälleen uusia tekstejä. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka teenkin sanoituksia muille, sanoitan pääasiassa lauluja sellaisille esiintyjille, jotka jo itsessään inspiroivat minua. En joudu kirjoittamaan pakosta kenellekään mitään ja tilaustöissäkin mulla on useimmiten vapaat kädet. 

Kääntöpuolena toki on se, että en ole tehnyt tähän mennessä yhtään hittiä "viinast ja seksist", kun ei mulla oikein ole ollut niistä mitään sanottavaa. 

Onneksi on kuitenkin muita, jotka handlaa noi kaupallisemmat aiheet, niin mun ei ihan pakosti tartte! ;-)

PS:
Tätäkin postausta saa vapaasti jakaa siellä missä huvittaa.
Sähköpostiin nämä tulevat niille, jotka ovat liittyneet sisäpiiriin>>>

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti