maanantai 19. joulukuuta 2011

Hyvitysmaksuasiaa: Kuka riistää ketä?!

Taas ovat hyvitysmaksuasiat monilla kielen ja mielen päällä. Kaikilla puolilla pöytää näyttäisi olevan ihmisiä, jotka kaikki luulevat että heitä jotenkin riistetään. 

Ei ihme, sillä niinhän tässä juuri tapahtuukin - kaikkia riistetään! ;-)
  1. Kuluttaja ei ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa hyvitysmaksua ostaessaan tyhjiä levyjä Suomesta, jos hyvitysmaksuosuuden kerran voi säästää ostamalla levyt esim. Saksasta (varsinkaan jos tarkoitus on tallentaa lomakuvia ja muuta ei tekijänoikeuden alaista materiaalia). 
  2. Kauppiaat eivät ymmärrä miksi heidän bisneksensä tuhotaan, kehittelemällä erilaisia maakohtaisia lisämaksuja, jotka kannustavat ihmisiä siirtymään jatkossa entistäkin enemmän verkko-ostamiseen ulkomailta (joka jo ennestään on kauppiaiden suurin murhe).
  3. Lauluntekijät eivät ymmärrä, miksi kuluttajat ja kauppiaat eivät arvosta heidän työtään edes sen vertaa, että myöntäisivät heillä olevan jatkossakin oikeus palkkioon jo tekemästään työstä.
Miten hitossa näin on päässyt käymään? Ja mistä nyt rahassa mitattuna on oikeastaan kyse?
Pointti on siinä että kun lainsäätäjä ei pysynyt tallennuslaitteiden teknisen kehityksen mukana, hyvitysmaksun tuotto romahti parissa vuodessa 12 miljoonasta 6,5 miljoonaan euroon!
Tämä on paljon rahaa etenkin niiden pitkän linjan biisintekijöiden pussista, joita saamme kiittää kaikesta siitä musiikista mikä levyillä jatkuvasti soi. On väärin, että heiltä on nyt viety pois tämä tulon lähde, jonka vuoksi ovat vuosia uurastaneet. He ovat siis jo tehneet töitä tuon rahan eteen ja nyt sen on annettu kahdessa vuodessa romahtaa melkein puolella!

Eläkettähän Teostotulo ei kerrytä - ja kun hyvitysmaksutulo on aina ollut se Teostotulojen kaikkein passiivisin (muuttumattomin) osa, niin tilanne on vähän sama kuin jos duunarien eläkkeitä olisi yhtäkkiä päätetty leikata.

Olen itse sitä mieltä, että hyvitysmaksu on tähän päivään kovin kankea malli tuon loven paikkaamiseen, mutta on silti tärkeää että tuota lovea nyt edes hetkellisesti koitetiin tilkitä ulottamalla maksua hieman laajemmalti eri laitteisiin. Nyt 15.12.2012 tehty päätös, oli kuitenkin laiha lohtu kaikille osapuolille.

Pitkässä juoksussa (tämäkin on minun mielipiteeni), kaikkien tahojen kannalta helpompi, reilumpi ja yksinkertaisempi tapa taata lauluntekijöille saman kokoinen tilipussi jatkossakin, olisi yksinkertaisesti se että kevennettäisiin lauluntekijöiden verotusta. Silloin ei tarvitsisi riistää sen paremmin kuluttajia kuin laitekauppiaitakaan ;-) 

Biisintekijät kuitenkin ovat kuitenkin niin pieni veroryhmä, että jos "käyttökorvauksia" (eli Teosto ja Gramex -tuloa) alettaisiin jatkossa verottaa samoin kuin pääomatuloa (eikä kuten palkkaa, niin kuin nyt), niin sillä ei Suomen kansantalouteen olisi juuri minkäänlaista vaikutusta.*

*Siihen se kuitenkin vaikuttaisi, että itku ja poru hyvitysmaksuista loppuisi välittömästi. Samalla loppuisi myös parkuminen kaikkia muita ammattikuntia köyhemmistä (=eläkkeettömistä) vanhuudenpäivistä.

PS: Lauluntekijöiden verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta on ollut ennenkin juttua mm. täällä.


{EAV:04d6613d811de317}

7 kommenttia:

  1. Hyvitysmaksu on kyllä Saksassakin käytössä, samoin kuin useimmissa muissakin EU-maissa. Keräystapa ja määrä vaihtelee, Saksassa se on pienempi kuin Suomessa, mutta käsittääkseni kattaa myös esim. skannerit ja tulostimet.

    VastaaPoista
  2. kysehän on uudistuksessa uusista tallennealustoista (ei enää cd-levyistä, joita kukaan ei siin määrin käytä kuin ennen) eli kaikista mekaanisista laitteistap uhelimet, tietsikat, kovalevyt ämppärisoittimet sun muut tallennealustat, joista ei makseta hyvitysmaksua, mutta joihin kopioidaan suuri osa käyttömusiikin kopioita käsille sinne, missä kuljetaan... nettialustakin on tallennealusta jollain palvelimella...

    VastaaPoista
  3. En osaa saksaa kovinkaan hyvin, mutta Wikipedia kertoo tuommoista:
    http://de.wikipedia.org/wiki/Pauschalabgabe

    Englanniksi samaa, mutta Saksan taksoja ei tuossa kerrota:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Private_copying_levy

    Saattaa tosin olla, että jotkin saksalaiset firmat kiertävät hyvitysmaksua toimimalla Luxemburgista tms...

    VastaaPoista
  4. Kurkkasin tuossa suositun saksalaisen nettikauppa Nierlen sivua, ja eivät näköjään hyvitysmaksua yms. maakohtaisia maksuja maksa. Lähetystoiminta on ainakin osittain ulkoistettu juuri Luxemburgiin, joka kai melkein ainoana EU-maana ei hyvitysmaksua käytä.

    www.nierle.com/s01.php?shopid=s01&cur=eur&sp=en&ag=1&pp=kont

    VastaaPoista
  5. Hyvitysmaksu on muinaisjäänne joka olisi sietänyt kadota nykyisessä muodossaan jo samassa rytinässä Berliinin muurin ja Neuvostoliiton kanssa. Koska maksu kattaa ainoastaan laillisen kopioinnin niin miksi kyseistä rahaa ei voi lisätä suoraan myytävään tuotteeseen eikä tallennusvälineeseen? Näin korvauksen kohdentuisivat aidosti oikeille henkilöille. Otetaan esimerkki joka voi kuulostaa lähinnä vitsiltä mutta ajatuksen kanssa on hyvinkin validi. Otetaan kasa puuvillaa, nahkaa tms. materiaalia josta tehdään vaate. Tätä tuotetta voidaan käyttää huomattavan moneen kertaa ja usealla ihmisellä kiitos pesukoneiden ja -aineiden. Silti pesukoneista tai -aineista ei kerätä korvauksia näiden tuotteiden tekijöille vaikka tulonmenetys on ilmeinen vaan valmistajat osaavat ottaa tämän menetyksen jo huomioon tuotteen myyntihinnassa. Sama koskee kaikkia muitakin tuotteita ja palveluja joten miksi kulttuurin kohdalla asia pitäisi tehdä täysin päinvastoin ja sattumanvaraisesti jolla ei saa positiivista palautetta tai kiitosta keltään. Toinen väläytelty ehdotus budjettirahoituksesta taas ontuu siinä kohtaa että korvaussumma pysyisi samana vaikka otettaisiin sellainenkin teoreettinen mahdollisuus huomioon että kukaan kulttuurintekijä ei tekisi yhtään teosta eli korvauksen ja tehdyn työn välinen suhde katoaisi lopullisesti. Eli siis tiivistettynä hyvitysmaksukorvauksien rahat pitäisi kerätä myytävistä tuotteita ei mahdollisista kopiointivälineistä!

    VastaaPoista
  6. Arvostaisin muuten oman nimen käyttöä kommentoinnissa, mutta päästin nyt tuonkin kommentin läpi, kun on se on ihan hyvin jäsennelty ja perusteltu kumminkin! ;-)

    Ajatuksesi osuu periaatteessa ihan oikeaan, mutta ei monestakaan syystä voisi millään toimia:

    1) Koko äänitebisnes tekee jo nyt hidasta kuolemaa. Miten kävisi jos alkuperäistuotteen hintaan vielä lisättäisiin tällainen maksu?

    2) Jos täysin saman tasoisia vaatteita/musiikkia on tarjolla ilmaiseksi, niin miksi ihmeessä olisit muka valmis maksamaan niistä kaupassa? (Tämän perusteella tuokin rinnastus ontuu pahasti).

    ...En tiedä mihin viittaat budjettirahoituksella?! Itse ehdottelin tuossa vain sitä, että lauluntekijöitä alettaisiin verottaa kuin yrittäjiä, kun toimintakin kerran on lähinnä ammatinharjoittajamaista touhua. Tämä jo korjaisi tuloihin tulleen loven.

    VastaaPoista
  7. Sama anonyymi tässä hei

    1. Perinteisten fyysisten äänitteiden myynti on tasaisesti vähentynyt, mutta samaan aikaan digitaalinen myynti lisääntynyt ja miksi tämä hinta pitäisi lisätä sellaisiin tuotteisiin joiden myynti on Suomessa laskenut vielä rajummin kun nimenomaan viihde-elektroniikka ja tallennusvälineet tilataan koko ajan enenevissä määrin ulkomailta.

    2. Pointti olikin tässä se että koska vaatteita on totuttu pesemään ja huoltamaan siten ettei niitä koeta kertakäyttötuotteiksi niin miksi kulttuurista pitäisi maksaa korvaus jokaisesta "pyykkikerrasta" vaikka itse tuote on kertaalleen jo ostettu. Enitenhän närää nuo hyvitysmaksut aiheuttavat niille jotka eivät käytä tuoteitta joista maksu peritään kopiontiin ja seuraavaksi enite jos itse ostamasi levyn laitat omaan mp3-soittimeesi niin miksi tästä pitäisi maksaa uudelleen?

    Kulttuuria yritetään väkisin pitää kertakäyttöisenä koska niin on totuttu, samoin kuin vaatteita pidetään monikäyttöisiä koska näin on ollut.

    Budjettirahoituksella viittaisin näihin poliitikkojen visioihin mistä hyvitysmaksurahat pitäisi jatkossa kerätä.

    VastaaPoista