Meidän oma räppäripoju Henrikki on nyt Seinäjoen Sanomien kansikuvapoika.
En tavallaan ihmettele. Mies on painanut hurjasti duunia menestyksensä eteen eikä biisikään ole yhtään hullumpi vaikka ite sanonkin (näin yhtenä tiimin jäsenenä).Nälkä on silti vielä kova.
Ehkä tulevien julkaisujen myötä saadaan myös valtakunnallista näkyvyyttä?
Lue artikkeli:
Räp-sanoitusten kirjoittaminen on aliarvostettu laji
Lueskelin joskus muutamia vuosia sitten Pyhimyksen blogia ja se puheli siellä muistaakseni jotain sellaista, että lyriikoiden kirjoittaminen on helpompaa kuin räpin tekeminen kun vaan osaa orientoitua siihen, että se on löysempää.. noh... Googlella löytyy suora lainauskin:"Vaikka räppi onkin se kenttä, jossa on itse toiminut koko uransa, niin rimmaaminen ja sanojen asettelu on muissakin musiikkityyleissä aika samankaltaista, joskin löysempää."
Tää on siitä hauska statementti, että itse oon aina ajatellut juuri toisinpäin. Argumenttini on, että mitä vähemmän sanoja on käytettävissä, sitä tiiviimmin on pakko ilmaista.
Jokaisen yksittäisen sanavalinnan suhteellinen merkitys koko biisissä, on siis sitä suurempi, mitä vähemmän sanoja biisissä käytetään.
Voi kyllä olla, että Pyhi tarkoitti tolla lainauksella jotain muuta tai ehkä hän ei, kirjoittaessaan noin vuonna 2012, vielä ollut vihkiytynyt niin paljoa muun kuin räpin tekemiseen, että olisi oikeasti tiennyt mitä se vaatii.
Onko törppöä kritisoida sellaisen henkilön näkemystä, joka kumminkin on jo sentään "joku"? No enemmänkin kiinnostaa että onko ajatus hänen kirjoissaan nyt jo vanhentunut vaiko edelleenkin ajankohtainen.
Paljon kuulee löysää räppiäkin
Räp-lyriikassahan tiukkuutta arvostetaan, mutta paljon tehdään löysää ja laiskaakin settiä. Monista biiseistä selvästi kuulee, että joukkoon on jätetty kuolleita laineja sillä ajatuksella, että kukaan ei ehkä huomaa kun sanoja on paljon.Runsaus ei kuitenkaan ole mikään syy, jonka perusteella voi heittäytyä umpilaiskaksi kirjoittajaksi. Parhaissa räppibiiseissä verbaalinen ilottelu aiheuttaa parhaillaan kaikenmoisia aivo-orgasmeja ja pieniä poksahduksia aivoissa.
Etenkin just Pyhimyksen tekstit jaksaa viehättää. Räppärinähän se on vähän kuin Juice Leskinen rokkipuolella. Ei ehkä se kaikkein taitavin verbaaliakrobaatti oraalisen ilmaisun osalta, mutta suoranainen supermies kynäilijänä ja omassa suussa omat biisit toimii.
Soittolistojen ulkopuolella on ihan hirveä määrä räppiä, jonka laatunsa puolesta pitäisi soida joka paikassa, mutta sitten on myös sitä osastoa, jonka saama soitto hämmentää suunnattomasti. "There's No Business Like Show Business" ja sitä rataa. Elämä on.
Tykkäisin tehdä räppiä enemmänkin
Mulla on pöytälaatikon pohjalla vino pino räppitekstejä. Niitä olisi tarkoitus omalla suoritustasolla vedellä narullekin. En ole oikeastaan koskaan sulkenut mitään tyylilajia sanoitusrepertuaarin ulkopuolelle.Jonkunlainen poikkeus saattaa olla kirkonpolttohevi ja gospel kun ei oikein ole kummankaan suuntaisia fantasioita tai intohimoja, joista kirjoittaisi. Metallistahan sinällään kyllä tykkään ja gospellistakin musiikinlajina jos uskishommat karsii pois.
Henrikin seuraavasta biisistä tulee v*tun kova!
Oishan se vähän makaaberia lupailla jo etukäteen hittiä kun ei ole tietoa miten seuraavat ja sitä seuraavat biisit oikeasti otetaan vastaan. Nyt tämän viimeisimmän kappaleen menestys kuitenkin lupailee aika hyvää.Ilman valtakunnallista radiosoittoakin kappale on kerännyt yhteensä yli 50 000 kuuntelukertaa jos kaikki kanavat lasketaan yhteen. Nämä numerot on isommille artisteille ihan nallekarkkilukuja, mutta silti useimmille tuntemattomille jo ihan mahottoman kaukaisia saavutuksia.
Seuraava biisi on selkee talvikappale tunnelmaltaan. Ei hypitä kattoon ilosta eikä fiilistellä silkasta onnesta, vaan ollaan edelleen suhteellisen vakavien teemojen äärellä.
Ei kuitenkaan avata sisältöä tämän enempää vielä tässä vaiheessa, ettei yllätys mene kokonaan pilalle. Odotellessa voit vaikka ihmetellä biisin lyriikoita tästä linkistä.
Tuukka Kivirannan kuvaama upean musiikkivideo löytyy sekä lyriikoiden seurasta, että suoraan tästä alta 👇
