Olen usein harmitellut sitä, että en koskaan älynnyt mennä yläasteen jälkeen lukioon.
Nuorena mulla oli sellainen käsitys itsestäni, että olen huono oppimaan oikeastaan mitään ja pidin itseäni joskus jopa vähän tyhmänä. Miksi?
Nippelitieto ei jäänyt päähän, eikä ulkoluku tuntunut olevan mun juttu. Yläasteen loppuessa luulin, että lukioon meno olisi tarkoittanut jatkuvia ulkolukuharjoituksia ja varmaa epäonnistumista. Päädyin amiksen autopuolelle, joka ei tuntunut senkään vertaa omalta. Tipahdin kelkasta jo ekan puolen vuoden aikana.
Kun en pärjännyt, siirsin painopisteen omiin kiinnostuksen kohteisiini
Päätin, että jos en kerran pärjää missään tavan oppilaitoksissa, niin voin sitten saman tien keskittyä tekemään vain niitä asioita mistä itse tykkään.Lähdin kokeilemaan kansanopistoja ja pääsin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea viestintää ja ilmaisutaitoa ja sen jälkeen Turkuun luovaa kirjoittamista. Näissä pärjäsinkin oudon loistavasti.
Ihmeellistä, etten aiemmin ollut ymmärtänyt, että vapaa-ajan oppiminenkin on oppimista. Osasinhan valmiiksikin jo vaikka mitä.
Judossa esimerkiksi olin ollut tosi hyvä, mutta en tajunnut, että siihenkin tarvitaan päätä. Myös ilmaistutaitoa olin tullut vahingossa opiskelleeksi harrastelijateatterissa. En vain tajunnut, että sekin on opiskelua kun valmistautuu näytökseen.
Työelämän haasteet innostivat opiskelemaan lisää
Kun ensimmäisen inttijakson jälkeen työllistyin siistiin päivätyöhön, innostuin työstäni niin paljon, että halusin oppia myös tästä alasta lisää. Solmin ensimmäisen oppisopimukseni.Duunikuviot on sittemmin eläneet muutamaankin otteeseen, mutta oppimiskärpänen ei ole vieläkään laantunut. Nyt yrittäjänä tämä on erittäin hyvä asia!
Mun kaksi ammattitutkintoa, yksi erikoisammattitutkinto ja paperit ammattikorkeasta ovat vain kuitteja siitä, että on läpäissyt jotain keinotekoisia kriteeristöjä, ei muuta. Ne todistaa vain pienen osan siitä mitä kaikkea tietää, kun nykyään opiskelu ei ole millään tavalla enää kouluista kiinni.
Mulle elinikäisestä oppimisesta on tullut elämäntapa ja mitä enemmän opin asioista, sitä enemmän haluan ymmärtää. En vieläkään opi vuosilukuja tai numerosarjoja ulkoa millään, mutta se että ymmärtää asioita ja useimmiten tietää mistä puhuu, on jotain sellaista mihin jää kyllä koukkuun.
Mun kaksi ammattitutkintoa, yksi erikoisammattitutkinto ja paperit ammattikorkeasta ovat vain kuitteja siitä, että on läpäissyt jotain keinotekoisia kriteeristöjä, ei muuta. Ne todistaa vain pienen osan siitä mitä kaikkea tietää, kun nykyään opiskelu ei ole millään tavalla enää kouluista kiinni.
Uusien asioiden opiskelusta on tullut elämäntapa
Nyt olen esimerkiksi kuunnellut äänikirjana BookBeatista lukion psykologian oppimäärää, eli vaikka en ole ajatellut hankkia papereita sieltä, niin tässä tämä ympyrä vähän kuin sulkeutuu.Mulle elinikäisestä oppimisesta on tullut elämäntapa ja mitä enemmän opin asioista, sitä enemmän haluan ymmärtää. En vieläkään opi vuosilukuja tai numerosarjoja ulkoa millään, mutta se että ymmärtää asioita ja useimmiten tietää mistä puhuu, on jotain sellaista mihin jää kyllä koukkuun.
Ymmärrys on myös kaiken kirjoitustyön perusta
Juuri ymmärrys on lähes kaikessa kirjoitustyössäkin avainasemassa.
- Jos en ymmärtäisi mistä copywriting-asiakkaani puhuu tai mitä hänen asiakkaansa haluavat, en pystyisi kiteyttämään markkinointiviestejä oikein.
- Jos en ymmärtäisi mitä tunteita esiintyjä haluaa yleisölleen välittää, saati mitä yleisö tarvitsee, en pystyisi sanoittamaan lauluja, jotka koskettavat.
Voisikin sanoa, että kirjoittajana olen päätynyt uralle, jossa elinikäinen oppiminen ei ole vain suositus, vaan se on menestymisen kannalta jopa kriittisen tärkeää. Enpä olisi yläasteikäisenä uskonut.
