2011      

maanantai 19. joulukuuta 2011

Hyvitysmaksuasiaa: Kuka riistää ketä?!

Taas ovat hyvitysmaksuasiat monilla kielen ja mielen päällä. Kaikilla puolilla pöytää näyttäisi olevan ihmisiä, jotka kaikki luulevat että heitä jotenkin riistetään. 

Ei ihme, sillä niinhän tässä juuri tapahtuukin - kaikkia riistetään! ;-)
  1. Kuluttaja ei ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa hyvitysmaksua ostaessaan tyhjiä levyjä Suomesta, jos hyvitysmaksuosuuden kerran voi säästää ostamalla levyt esim. Saksasta (varsinkaan jos tarkoitus on tallentaa lomakuvia ja muuta ei tekijänoikeuden alaista materiaalia). 
  2. Kauppiaat eivät ymmärrä miksi heidän bisneksensä tuhotaan, kehittelemällä erilaisia maakohtaisia lisämaksuja, jotka kannustavat ihmisiä siirtymään jatkossa entistäkin enemmän verkko-ostamiseen ulkomailta (joka jo ennestään on kauppiaiden suurin murhe).
  3. Lauluntekijät eivät ymmärrä, miksi kuluttajat ja kauppiaat eivät arvosta heidän työtään edes sen vertaa, että myöntäisivät heillä olevan jatkossakin oikeus palkkioon jo tekemästään työstä.
Miten hitossa näin on päässyt käymään? Ja mistä nyt rahassa mitattuna on oikeastaan kyse?
Pointti on siinä että kun lainsäätäjä ei pysynyt tallennuslaitteiden teknisen kehityksen mukana, hyvitysmaksun tuotto romahti parissa vuodessa 12 miljoonasta 6,5 miljoonaan euroon!
Tämä on paljon rahaa etenkin niiden pitkän linjan biisintekijöiden pussista, joita saamme kiittää kaikesta siitä musiikista mikä levyillä jatkuvasti soi. On väärin, että heiltä on nyt viety pois tämä tulon lähde, jonka vuoksi ovat vuosia uurastaneet. He ovat siis jo tehneet töitä tuon rahan eteen ja nyt sen on annettu kahdessa vuodessa romahtaa melkein puolella!

Eläkettähän Teostotulo ei kerrytä - ja kun hyvitysmaksutulo on aina ollut se Teostotulojen kaikkein passiivisin (muuttumattomin) osa, niin tilanne on vähän sama kuin jos duunarien eläkkeitä olisi yhtäkkiä päätetty leikata.

Olen itse sitä mieltä, että hyvitysmaksu on tähän päivään kovin kankea malli tuon loven paikkaamiseen, mutta on silti tärkeää että tuota lovea nyt edes hetkellisesti koitetiin tilkitä ulottamalla maksua hieman laajemmalti eri laitteisiin. Nyt 15.12.2012 tehty päätös, oli kuitenkin laiha lohtu kaikille osapuolille.

Pitkässä juoksussa (tämäkin on minun mielipiteeni), kaikkien tahojen kannalta helpompi, reilumpi ja yksinkertaisempi tapa taata lauluntekijöille saman kokoinen tilipussi jatkossakin, olisi yksinkertaisesti se että kevennettäisiin lauluntekijöiden verotusta. Silloin ei tarvitsisi riistää sen paremmin kuluttajia kuin laitekauppiaitakaan ;-) 

Biisintekijät kuitenkin ovat kuitenkin niin pieni veroryhmä, että jos "käyttökorvauksia" (eli Teosto ja Gramex -tuloa) alettaisiin jatkossa verottaa samoin kuin pääomatuloa (eikä kuten palkkaa, niin kuin nyt), niin sillä ei Suomen kansantalouteen olisi juuri minkäänlaista vaikutusta.*

*Siihen se kuitenkin vaikuttaisi, että itku ja poru hyvitysmaksuista loppuisi välittömästi. Samalla loppuisi myös parkuminen kaikkia muita ammattikuntia köyhemmistä (=eläkkeettömistä) vanhuudenpäivistä.

PS: Lauluntekijöiden verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta on ollut ennenkin juttua mm. täällä.


{EAV:04d6613d811de317}

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä kumpuaa rokkia!

Dimtonea ei voi ehkä sanoa tämän ajan omaperäisimmäksi bändiksi, mutta se kuulostaa siitä huolimatta erittäin hyvältä allekirjoittaneen korvassa.

Harvasta bändistä voi sanoa että se olisi jo syntyessään mainstreamia, vaan näitä poikia kuunnellessa syntyy helposti mielikuva siitä, että he olisivat jo pidemmän aikaa kiertäneet isoja lavoja.

Totuus on kuitenkin hieman toinen, sillä bändi on pistetty pystyyn vasta tämän vuoden tammikuussa (!)

Yhtyeen kaikki jäsenet ovat kotoisin Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä, jonne he edelleen kokoontuvat soittelemaan mahdollisimman usein. Tähän mennessä on tehty pari keikkaa ja pari demoraitaa.

Vaikuttaa siltä että tuossa on nyt jokin kliksahtanut paikoilleen ihan tosissaan ja odotankin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti pojat päätyvät joskus keikkaamaan Turkuunkin, että pääsen katsastamaan livenä!

Kokoonpano

Henri Arvola - vokaalit/basso
Miika Arvola - kitara
Marko Ahola - rummut

Muutama linkki

Facebook: https://www.facebook.com/pages/Dimtone/209315019087542
Soundcloud: http://www.soundcloud.com/dimtone
MySpace: http://www.myspace.com/dimtone
YouTube: http://www.youtube.com/user/dimtoneband

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kalevalarunosta räppiin - hyvä pössis!

Olin 10-11.3. vetämässä Laululyriikkapajaa* Raisiossa Vaisaaren koulun ysiluokkalaisille, yhdessä Miikka Laihisen sekä Janus ja Anna Hanskin kanssa. 
 
Ensimmäisenä päivänä tehtiin tajunnanvirta- ja musiikista inspiroitumisharjoituksia, pohdimme eri musiikinlajien eroja, kerättiin listaa niiden keskeisimmistä tunnusmerkeistä ja kirjoiteltiin sitten stereotypioiden pohjalta muutamia lyriikoita.

Seuraavana päivänä jatkettiin työstämällä niitä (ja muita tekstejä) oikeiksi, soiviksi ja 'esityskelpoisiksi' biiseiksi, ryhmissä Annan ja Januksen avustuksella. Lopputulemana oli kahdeksan(!) uutta laulua, joista valtaosa (oikeastaan kaikki) oli vieläpä varsin hienoa kuultavaa.

Nuorten kyky heittäytyä ja sukeltaa eri maailmoihin, luoda nopeasti uutta ja inspiroitua, teki minuun suuren vaikutuksen. Energiataso 15-vuotiailla on aivan toista kuin aikuisilla! Siellä oli hyvä pössis!

Tarkempaa raporttia löytyy Musaston blogista >>>
Kuvamateriaalia työpajasta Raision kirjaston Facebook-sivulta >>> 

* Laululyriikkapaja oli jatkoa Kalevalarunosta räppiin -hankkeelle, joka on osin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittama ja jota koordinoi Raision kaupunginkirjasto.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Mitä tarkoittaa "kustantaja" lehti-alalla?

Sain vanhaan musiikkialan terminologiaa käsittelevään kirjoitukseeni, täysin musiikkialaan liittymättömän kysymyksen, mutta tulin ajatelleeksi että miksen auttaisi miestä mäessä, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Osaisiko joku teistä viisaista, kauniista, fiksuista ja filmaattisista lukijoistani vastata tähän visaiseen kysymykseen?

Hei!

Lehtipuolella kustantaja-sana on vallan villissä käytössä. Etsin instanssia tai lähdettä, josta selviäisi kustantajan ja julkaisijan ero ao alalla. Toivotonta. Osalla lehdistä on mediatiedoissaan vain jälkimmäinen, osalla molemmat. Joillakin kustantajaksi mainitaan henkilö (vaikka on selvää, kuten esim Iltasanomien tapauksessa, ettei Kari Kivelä sitä henkilökohtaisesti tai jonkin oman firmansa rahoin kustanna), joillakin firma.
Sori, ettei viestini soi lainkaan! Tahtoisin kuitenkin jeesiä: Josko sinä löytäisit lehtipuolen kust & julk -nimikkeiden tarkan määrittelyn jostain. Ja kertoisit minulle?

PS: Mututuntumaltakin saa arvauksia heittää. Ovat kai nekin sentään parempia kuin ei mitään :D

torstai 27. tammikuuta 2011

Lauluntekijän verotus sukkaa!

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu tammikuussa 2011. Olen nyt vuonna 2026 päivittänyt ja hienosäätänyt tekstiä vastaamaan nykypäivää. Vaikka yksityishenkilönä toimivan taiteilijan verotus laahaa lainsäädännössä edelleen monin paikoin perässä, moderni musiikkiala ja yrittäjyys tarjoavat nykyään ratkaisuja – joskin niissäkin on omat koomiset sudenkuoppansa.


Vuoden 2011 yksityisen kopioinnin hyvitysmaksupolemiikin aikoihin (joka onneksi myöhemmin siirrettiin fiksusti suoraan valtion budjetista maksettavaksi) tuli mietittyä paljon tekijänoikeuskuvioiden lainsäädännöllistä puolta.

On erittäin valitettavaa, että biisintekijät (en tarkoita muusikoita, ne ovat eri asia) ovat niin tolkuttoman pieni vähemmistöryhmä, ettei sen ääni tahdo vieläkään kuulua eduskunnassa asti. Harhaluuloja ammatin harjoittamisen helppoudesta on liikkeellä enemmän kuin laki sallii.

Tämä meidän pienen pieni lauluntekijöiden ryhmä niputetaan usein automaagisesti samaan joukkoon kuin muutkin taiteilijat. Se on täysin luonnollista, kun meitä on kerran niin vähän. Ei meitä kukaan huomaa.

Yksityishenkilön verotus on yhä pielessä

Se mikä koko systeemissä alun perin sukkasi – ja sukkaa monilla aloittelevilla tekijöillä yhä edelleen – on se, että Suomen lain puitteissa lauluntekijän on todella vaikea tehdä kannattavaa liiketoimintaa pelkkänä yksityishenkilönä. Tilanne on kestämätön jos vertaa palkkatyöläiseen, ja epäreilu jos vertaa oikeaan yrittäjään.

Jos toimit luonnollisena henkilönä (eli saat teostotulot suoraan henkilökohtaiselle verokortillesi), kohtaat muun muassa nämä absurdit epäkohdat:

  • Kulujen vähentäminen on kankeaa: Toiminta on yrittäjämäistä ammatinharjoittamista, mutta ammattimaisten vähennysten (kuten matkakorvausten, studiovuokrien tai laitehankintojen) tekeminen on huomattavasti vaikeampaa ja rajoitetumpaa kuin yrittäjällä.
  • Veroa liikevaihdosta, ei tuloksesta: Biisintekijä maksaa teostokorvausten osalta veroa käytännössä puhtaasta liikevaihdostaan, kun taas yrittäjä maksaa veroa vasta kulujen jälkeisestä tuloksesta (voitosta).
  • Ansiotuloa, ei pääomatuloa: Biisintekijän tekijänoikeustuloa ei veroteta kuten asuntolainaan rinnastettavaa passiivista pääomatuloa, vaan tiukalla progressiolla kuten palkkaa – aivan kuin tekisi sen saman biisin yhä uudelleen joka vuosi.
  • Perikunnan veroetu: Ansiotulo muuttuu pääomatuloksi välittömästi, kun biisintekijä kuolee. Lauluntekijä maksaa siis omista biiseistään eläessään kovaa ansiotuloveroa, mutta kun hän kuolee, perikunta maksaa vain maltillista pääomatuloveroa. (Valtio ikään kuin kannustaa biisintekijöitä itsemurhiin?)
  • Eläke ei kerry: Tekijänoikeustulo ei kerrytä automaattisesti työeläkettä.

Aineeton asuntolaina ja Kelan byrokratialoukku

Perusongelma on mielestäni se, että tekijänoikeustulon pitäisi olla aina ja automaattisesti pääomatuloa. Se nimittäin käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla kuin asunto-osake.

Luova työ teoksen luomiseksi tehdään kerran, usein kauan ennen kuin biisi tuottaa euroakaan. Kun kappale lopulta julkaistaan ja se alkaa soida, se tuottaa passiivista kassavirtaa hamaan tappiin asti – aivan kuten asunnon vuokratuotto. Käyttökorvaukset, joiksi näitä Teosto-tulojakin kutsutaan, ovat pohjimmiltaan aineettoman omaisuuden vuokraa: asiakas maksaa saadakseen luvan käyttää omaisuuttasi, mutta hän ei saa sitä omakseen.

Tämä tekijänoikeustulojen outo rooli ansiotuloverotuksen piirissä aiheuttaa massiivisia harmaita hiuksia myös sosiaaliturvaviidakossa. Kelan ja työ- ja elinkeinotoimiston virkailijoiden on usein täysin mahdotonta ymmärtää, miten joku voi saada tililleen "ansiotuloa" ja olla muka samalla työtön sekä kokoaikaisesti työmarkkinoiden käytettävissä.

Oikeastihan biisintekijä saattaa saada tänään rahaa monta vuotta sitten tekemästään hitistä. Työaika on käytetty kauan, kauan sitten. Jos siitä työnteosta olisi jokin karenssi pitänyt napsua, se olisi pitänyt kärsiä silloin menneisyydessä – eikä nyt, kun passiivinen "vuokratulo" vihdoin juoksee tilille.

Nykypäivän ratkaisut: Kaksi tapaa yhtiöittää tulo (ja niiden ongelmat)

Nämä asiat turhauttivat minua valtavasti vuonna 2011. Maailma on onneksi muuttunut, ja ammattilaisille on nykyään tarjolla työkaluja tieltojen siirtämiseksi osakeyhtiön taseeseen. Täydellistä ratkaisua ei kuitenkaan ole vieläkään olemassa.

Vaihtoehto 1: Teoston Yhtiömalli (Vain raskassarjalaisille)

Teosto mahdollisti myöhemmin ns. yhtiömallin, joka soveltuu ammattimaisille musiikintekijöille, joille musiikin tekijänoikeuskorvaukset ovat merkittävä tulonlähde. Kun IP-salkkusi on yrityksen taseessa, yrityksesi voi vähentää teostotuloista kulut täysimääräisesti, maksat viivan alle jäävästä voitosta yhteisöveroa (20 %) ja hallitset omaa YEL-eläketurvaasi palkanmaksun kautta.

Kuulostaa hienolta, mutta malli ei sovi pikkutekijöille, eikä se ole riskitön. Järjestelyssä yrityksesi maksaa sinulle vuosittain tekijänoikeuksiesi käypää arvoa vastaavan korvauksen. Tämä käypä arvo määritellään edeltävien viiden vuoden henkilökohtaisten Teosto-korvaustesi keskiarvona. Jos teostotulosi siis yllättäen romahtavatkin sopimuskauden aikana, yrityksesi on silti sitoutunut maksamaan sinulle tuota vanhoihin huippuvuosiin perustuvaa korkeaa lisenssimaksua – mikä voi helposti ajaa oman yhtiösi maksuvaikeuksiin.

Lisäksi vaikka Teosto ei itse laskuta mallin käyttöönotosta, sen pyörittäminen ja kannattavuuden arviointi vaativat käytännössä kirjanpitäjän apua, mistä muodostuu kuluja.

Vaihtoehto 2: Oma kustannusyhtiö (Ja se suuri epäkohta)

Huomattavasti kevyempi ja helpompi tapa on perustaa oma musiikkikustantamo (osakeyhtiö) ja tehdä "itsensä kanssa" kustannussopimus. Tällöin yrityksesi saa automaattisesti oman osuutensa tilityksistä suoraan yrityksen tilille y-tunnuksella, ilman monimutkaisia 1–5 vuoden lisenssimaksusopimuksia.

Tässä törmäämme kuitenkin jälleen kerran täysin hölmöön epäkohtaan: et voi tehdä Suomessa 100 % kustannussopimusta edes oman yhtiösi kanssa. Säännöt rajaavat kustantajan osuuden tyypillisesti maksimissaan 33,33 prosenttiin. Jos järjestelmä sallisi tekijän siirtävän koko IP-salkkunsa tulo-oikeuden 100-prosenttisesti omaan yritykseensä pelkällä kustannussopimuksella, koko himmeli olisi yrittäjämäisesti toimivalle taiteilijalle kaikin puolin yksinkertaisempi. Nyt tuo leijonanosa, eli vähintään 66,66 %, valuu väkisin edelleen sinne henkilökohtaiselle verokortillesi kireästi verotettavaksi ansiotuloksi, ellet lähde leikkimään aiemmin mainitulla raskaalla Yhtiömallilla.

Yhteenvetona: Olemme tulleet vuodesta 2011 pitkälle, mutta luovan työn ja yrittäjyyden yhteensovittaminen vaatii tekijältä edelleen melkoista pelisilmää – ja hyvää varainhoitajaa.

perjantai 14. tammikuuta 2011

MIKAEL VARIS = Suomen kovin bluesmies

Törmäsin ensimmäistä kertaa Variksen musiikkiin, kun joku viskasi FaceBookiin linkin "Kiinan tyttärii" nimiseen kappaleeseen. Se oli rakkautta ensi kuulemalta (sekä Varikseen että ko. biisiin).

Toisen kerran törmäsin Varikseen kun joku puolituttu jossakin rupesi vouhkaamaan, siitä kuinka oli löytänyt tajuttoman rohkeita blues-raitoja jostain mikseri.netin uumenista. Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi, että kyse oli taas samasta kaverista. Myöhemmin kuuntelutin Variksen biisejä muutamilla omilla tuttavillani ja kaikki olivat sitä mieltä, että näissä kappaleissa on jotain ja totesin että mies ansaitsee ainakin hieman palstatilaa, jollei muualla niin sitten edes täällä =)

Mistä Varis-projekti lähti ja milloin se alkoi?
Mikael Varis synty tarpeesta konseptille, jolla esittää mun suomenkielistä materiaalia. Alunperin mä ideoin suomenkielistä materiaalia koko bändille, mut se idea tipahti nopeesti kyydistä. Mä halusin karsitumman ilmaisumuodon. Tän hetkisen muodon se sai noin 2007 paikkeilla.

Alotin "mies ja kitara"-pohjalta vuosituhannen vaihteessa. Sen aikanen viritelmä kanto nimeä "Suomi-Projekti". Biisejä oli kokonaiset kolme kappaletta. Suomi-Projektin "Varjossa"-biisi soi yhdellä tamperelaisella rullalautafilmillä. Juttu jäi kuitenkin aika nopeesti taka-alalle, koska tunsin vahvasti, että asiaa pitää kypsytellä. Ja muut viritelmät tuntu sillon vievän etusijan. Mut missään vaiheessa en ideaa kuitenkaan hylänny. Tunsin vaan, että se tulee vielä vastaan sit ku aika on kypsä.

Muutamii vuosii myöhemmin sit idea alko taas puskeen pintaan. Muutamien kokeilujen ja kovan pohtimisen jälkeen homma alko hahmottuun ja Varis sai siipensä. Kipinää lisäs toinenkin tamperelainen rullalautaleffa, jossa soi Varis. Vuodesta 2006 Varis on ollut enemmän ja vähemmän aktiivisena.

Millaisissa muissa projekteissa vaikutat?
Soitan baritonikitaraa ja laulan "Galaxy Ridersissa". Se on toinen hitaasti kypsyvä, entinen terapiabändi. Nykyään kai jo ihan oikee bändi! Muita ei välttämättä niin mainitsemisen arvosia viritelmiä on täysin improvisoitua meteliä vääntävä "Verikosto". Ja kokeellinen, blackmetallista ja stonerista ammentava sooloprojekti "Risti". Ristiltä on tulossa jonkinlainen omakustannejulkasu lähiaikoina!

Miten biisit syntyvät?
Mulla ei oo mitään selkeetä tapaa. Biisit syntyy hetkestä. Oon monesti noussu keskellä yötä pistään jotain ideaa talteen. Tai luikahtanu duunissa johki nurkkaan hymiseen jotain melodiaa puhelinmuistioon. Joskus biisi saattaa syntyy ihan vaan satunnaisen soittelun ohessa. Pyrin myös pistään talteen kaikki teksti-ideat. Tekstit on yleensä todellisiin fiiliksiin ja tapahtuumiin pohjaavia. Se on jonkunlaista tunteiden ja ajatusten purkua. Oikeestaan musiikin teko kokonaisuudessaan on mulle jonkinlaista terapiaa. Pakollista. Mä olen valinnut lyriikan muodoks puhekielen. Sellanen perinteinen suomalaisten laulujen runollisempi ulkoasua tuntuu musta todella kornilta ja teennäiseltä tässä sisällössä. Mä laulan mielummin asioista mihin mulla on joku todellinen kosketus ja suurinpiirtein niin kuin ne mun suusta muutenkin tulis.

Miksi teet näitä biisejä?
Oikeestaan itseäni varten. Haluan myös ilmaista itseeni laajemmin, kuin mitä englanniks pystyn. Oon myös pohjimmiltani blueskitaristi, mut en oo enää vuosiin bluesia juurikaan soitellut. Oon aina digaillu vanhoja slide-kitaran taitajia ja myös folkkijuttuja. Ja tää projekti antaa mulle mahdollisuuden soitella taas noita juttuja.

Millaisia tavoitteita hankkeella on?
Emmä tiiä tavoitteista. Mut haaveita vois olla. Mä haluun saada tän paketin kasaan. Tehdä hyvää musiikkia omin ehdoin. Noin yleisesti tavoitteena on yrittää luoda jotain uutta. Yritän kuvastaa omaa aikaani ja ajatuksiani musiikissani. Ja ehkä innostaa jotakuta muutakin yrittämään.

Mitkä ovat tulevaisuudennäkymät?
Variksen suhteen täytyy sanoo, että en tiedä. Homma kuitenkin jatkuu. Se on varma. Noin muuten mä keräilen itselleni sopivia äänitysvälineitä ja tiloja. Yritän kartuttaan taitojani äänittäjänä ja biisin tekijänä. Väännän biisejä ja pukkaan niitä ilmaislevitykseen ja katson mitä tapahtuu. Tulevaisuutta en juuri kovin pitkälle suunnittele. Maali on kuitenki aina hauta.

Tutustu Variksen musiikkiin: 
• Variksen musiikkia Mikserissä
• Variksen Facebook-sivu
• Skeittivideo jossa on mm. Variksen musaa

Ai miksi tämä on mun mielestä kovaa kamaa? Siksi että nämä biisit ilmiselvästi lähtee ytimestä, osuu ytimeen, eikä ne kumartele ketään.