Mistä nuo lauluntekijät lauleloo?

Facebookin "Lauluntekijät" -ryhmässä on jo 1525 jäsentä.  

Jotta saisin vähän osviittaa siitä kuka on kuka ja millaista musiikkia kukakin tekee, pyysin ryhmän jäseniä linkkaamaan kukin yhden biisinsä Soundcloudista. Tämän jälkeen keräsin biisit yhdelle Soundcloud-listalle.

Tällä hetkellä Soundcloud-listalla on 81 biisiä. Taso vaihtelee jonkin verran, mutta olen jälleen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon meillä täällä Suomessa on myös sellaista hyvää musiikkia jota kukaan ei ole koskaan kuullut.

Osa lauluntekijöistä kaipailee näille biiseilleen itseään sopivampia esittäjiä. Osalle biisit ovat vain omaksi iloksi tehtyjä lurituksia ja toisilla ne liittyy kiinteästi omaan sooloprojektiin tai yhtyeeseen.

Niin tai näin, kannattaa tutustua materiaaliin. Joukossa on varsin mielenkiintoistakin sisältöä ja soundimaailmaa. Biisintekijänä sitä voi vaikka vähän positioida itseään tuohon joukkoon ja miettiä sitä omaa tekemistään suhteessa kollegoihin.

Tässä suora linkki Soundcloudiin siltä varalta, että tuo alla oleva musiikkisoitin ei siellä vastaanottajapäässä toimi: https://soundcloud.com/koivulahti/sets/lauluntekij-t-fb-ryhm-n

Hyviä kuunteluhetkiä! :)

Tekstituottaja? Mihin sellaista tarvitaan?

Tuottajat ja levy-yhtiöiden A&R henkilöt joutuvat jatkuvasti hylkäämään kappaleita joista jostain syystä puuttuu "se jokin". 

Lauluntekijä saa kuulla että "biisissä on  kyllä paljon hyvää mutta se ei silti jostain syystä vielä aivan nouse lentoon".

Joskus sanoitus ja sävellys ovat eri paria ja välillä taas kappale ei istu tarpeeksi hyvin esittäjänsä suuhun.

Niinkin on käynyt, että on tehty paljon hyviä biisejä englanniksi mutta kalkkiviivoilla levy-yhtiössä vaaditaankin vaihtamaan suomen kielelle.

Tällaisessa tilanteessa tekstituottajalle tai kakkossanoittajalle on tarvetta.

Omista sanoitusprojekteistani noin 30% on nykyään hankkeita, joissa toimin teksituottajana tai toisena sanoittajana teosto-osuuksia tai selvää rahaa vastaan.

Usein tilaajana on bändi, jossa oikeastaan kukaan ei ole varsinaisesti vihkiytynyt sanoittamiseen. Joskus taas yhteyttä ottaa lauluntekijä, joka kaipaa tuekseen ihmistä jonka kanssa voi pallotella ideoita.

Minulle laitetaan viestiä kun

• lauluntekijä on tekstinsä kanssa umpikujassa
• halutaan varmistaa, ettei lopulliseen teokseen jää lapsuuksia
• tarvitaan henkilökohtaista opastusta tai sparrausta
• kaivataan ilmaisun terävöittämistä tai uusia näkökulmia

 Tekstituottajan hinta?

Mulla on kaksi hinnoittelumallia:

1. Jos kappale on menossa varmuudella levylle, keikkaohjelmistoon tai vaikkapa johonkin kilpailuun (esim. UMK, Tangomarkkinat..), voin haluttaessa toimia teksituottajana pelkkiä teosto-osuuksia vastaan.
   
   Tällöin osuuteni tekijänoikeuksista määräytyy tekijöiden lukumäärän mukaan, siten että esim. kolmen tekijän teoksessa osuuteni olisi yksi kolmasosa.
   
   Teoksen yhteyteen tulee maininta: Tekstituotanto: Samuli Koivulahti.
   (Vaihtoehtoisesti minut voi myös merkitä toiseksi sanoittajaksi.)
   
   
2. Mikäli lauluntekijä (tai joissain tapauksissa bändi) ei halua jakaa kanssani Teosto-osuuksia ja/tai biisi tulee vain omaan käyttöön, teen töitä tuntilaskutuksella ja palautepalveluperiaatteella.
   
   Tällöin kaikki tekijänoikeudet säilyvät alkuperäisillä tekijöillä, mutta virallisiin yhteyksiin lisätään maininta: Tekstituotanto: Samuli Koivulahti.
   Täällä lisää tietoa Palaute- ja arvostelupalvelusta >>> 

Aina yllä olevatkaan mallit eivät sovi, vaan joskus on tarkoituksen mukaista lähteä kokonaan puhtaalta pöydältä ja kirjoittaa teksti kokonaan alusta loppuun uusiksi.

Tällöin operoidaan yleensä normaaleilla sanoitusosuuksilla, mutta satunnaisesti toimin myös haamukirjoittajana, jolloin teen kokonaan uuden tekstin salanimellä, vain nimellistä 10% teosto-osuutta vastaan ja veloitan sanoituksesta 250e +alv.

Tyypillisempää uuden tekstin kohdalla on kuitenkin se, että kirjoitan veloituksetta omalla nimellä ja saan teosto-osuuksista puolet.

Usein artisti on tällöinkin vahvasti mukana toimien muusana ja inspiraation lähteenä. Biisi on onnistunut silloin kun artisti voi sanoa, että "juuri näin minä olisin sanonut jos olisin osannut".

Vain kappale, jonka esittäjä todella tuntee omakseen voi aidosti koskettaa myös yleisöä.

Näin unta työhaastattelusta

Viime yönä näin kummallisen unen: Olin työhaastattelussa.

Kyseessä oli jokin hyvin erikoinen luovan alan yritys. Sellainen josta oli vaikea sanoa, että mitä siellä oikeastaan tehtiin. Ehkä se oli mainostoimisto tai jonkinlainen Start Up -hautomo, en ole ihan varma.

Haastattelija muistutti hieman Alf Rehniä, joskaan en henkilökohtaisesti häntä tunne. (Alf ei ollut vielä silloin kuvioissa kun olin Merkonomiopintojeni lomassa harjoittelijana Mainostoimisto Satumaassa [nyk. Satumaa Family Business]). Toisaalta haastattelija muistutti myös hieman Kauko Röyhkää, jota en myöskään tunne, mutta jonka ajattelutavasta kovasti pidän. Pidän ylipäätään siitä, että osataan ajatella laatikon ulkopuolelta. Pyrin itsekin tekemään sitä mahdollisimman usein.

Unessani kävelin lasisen tornitalon alaovelle ja painoin nappia. Hissi noukki minut katutasosta rakennuksen ylimpään kerrokseen, jossa minua alettiin haastatella.

Haastattelija kysyi ensin: "Miksi haluat juuri tämän työn?"

"Kerro ensin työstä, niin minä kerron, miksi haluan sen", vastasin.

Haastattelijan kulmat kurtistuivat, ja hän esitti vastakysymykseeni vastakysymyksen: "Kerro sinä, mitä sinä elämältäsi haluat, niin minä kerron, millaista työtä voin sinulle tarjota."

Tämän jälkeen kävimme pitkällisen keskustelun erinäisistä haaveista ja tulevaisuuden tavoitteista. Haastattelija kirjoitti kaiken ylös. Otaksuin kertoneeni ambitioistani liian suoraan ja olin varma ettei minua palkattaisi. Keskustelu tuntui kuitenkin vapauttavalta. Tuntui, että siinä puhuessa omat tavoitteet kristallisoituivat itsellenikin.

Pitkän keskustelumme päätteeksi haastattelija ojensi minulle paperin, joka oli täynnä kuulakärkikynällä kirjoitettua tekstiä. Se olikin työsopimus! Sopimus ei noudattanut minkäänlaisia yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä standardeja, mutta se oli paras sopimus jonka olin koskaan nähnyt. Se oli kuin minulle tehty... tai siis nimenomaan oli.

Olin mm. kertonut haastattelijalle haluavani toimia tulevaisuudessa yrittäjänä: Sopimuksessamme hänen yhtiönsä sitoutui ostamaan 30 000 euron kokonaissummalla 30 % tulevasta yhtiöstäni sen perustamisvaiheessa. Lisäksi työsuhteeni hänen yhtiössään olisi voimassa niin kauan, kuin meillä olisi yhteistä omistusta. Näin kumpikin hyötyisi toisistaan, eikä oman yritykseni parissa viettämäni aika ja siihen laittamani työpanos olisi työnantajaltani pois.

Tuntihintani oli progressiivisesti nouseva sen mukaan kuinka vähän tekisin töitä: Sovimme, että maksimi tuntimääräni olisi 10h päivässä ja jokainen 10h alittava tunti kasvattaisi palkkakerrointani 0,1:llä, jolloin päiväpalkkani määräytyisi seuraavasti:

10h x 10e x 1,0 = 100e
9h x 10e x 1,1 = 99e
8h x 10e x 1,2 = 96e
7h x 10e x 1,3 = 91e
6h x 10e x 1,4 = 84e
5h x 10e x 1,5 = 75e
4h x 10e x 1,6 = 64e
3h x 10e x 1,7 = 51e
2h x 10e x 1,8 = 36e
1h x 10e x 1,9 = 19e

Päivittäiseen tuntimäärään sidottu, tuntien vähyydestä palkitseva järjestelmä perustui yhteiseen ajatukseemme siitä, että vähemmässä ajassa tulee yleensä tehtyä tehokkaammin hommia. Kuulemma tällä yrityksellä oli tapana toimia kaikkien työntekijöiden kanssa niin, että sopimukset laaditaan sen mukaan, millaisia elämäntavoitteita kullakin työntekijällä on, eikä sen mukaan miltä valmiit työsopimuspohjat yleensä näyttävät.

Ei standardeja, ei yhtenäisiä palkkataulukoita.
Vain puhdasta logiikkaa ja tilannetajua.

Aamulla jäin miettimään, että mahtaakohan tällaisia työnantajia olla?

---

Kuka saakelin Sako?

---

Jälleenmyyjät pilaavat Googlen maineen ja sisältömarkkinointi pelastaa sen

Eräässä vanhassa työpaikassani sain kerran ihmetellä kovasti kun toimitusjohtamme kertoi "Googlelta" saamastaan puhelusta.  

Joku oli kuulemma soittanut "Googlen palveluista" ja sanonut, että maksamalla heille selvää rahaa, olisi mahdollista saada yrityksensä Googlen hakutuloksissa ensimmäiseksi.

Tietenkään ikääntynyt johtajamme ei ymmärtänyt, että oikeasti kyseessä oli Google Ad Words -jälleenmyyjä, joka ei todellisuudessa työskennellyt Googlelle, vaan aivan toisen nimiselle yritykselle. Toimarillemme ei myöskään valjennnut, että kyseessä oli Googlen mainospaikat eivätkä suinkaan ne "oikeat" hakutulokset.

Käytännössähän Ad Words on ihan hyvä tuote, mutta ei sillä ole Googlen orgaanisten hakutulosten kanssa mitään tekemistä.

Myöhemmin tuosta samaisesta firmasta yhytettiin myös minut. "Hei, olen Xxxxxx Xxxxxxxxx ja soitan teille Googlen karttapalveluista...". Väite kuulosti sen verran hurjalta, että oli ihan pakko kuunnella myyntipuhe loppuun. Myyjä tarjosi yrityksen lisäämistä Googlen karttapalveluun 390e:n hinnalla (päälle toki ALV).

Myyjä hämmentyi kun kysyin mistä hän oikeastaan aikoo veloittaa kun informaation lisääminen Googlen karttapalveluun on täysin ilmaista. Kyselin myös firman nimeä, jolloin hän ensin änkytti jotain Googlesta, mutta päätyi lopulta kakaisemaan yrityksensä nimen.

Nokkelampihan tuosta sanamuodostakin jo tajuaa, että myyjän käyttämä aloituslause on huolella mietitty: Kun sanotaan, että soitetaan "Googlen palveluista" tai "Googlen karttapalveluista", annetaan kyllä ymmärtää että ollaan Googlella töissä, mutta sanamuodon voisi teoriassa ymmärtää niinkin, että "Googlen palvelut" ovat vain sen puhelinsoiton aiheena.

Kaunis tämä suomenkielemme on, mutta ei aina niin kovin yksiselitteinen :-/

Käytännössä tämä esimerkkiyritys veloittaa tuon 390e +alv siitä, että uppaavat informaation asiakkaan puolesta ilmaiseen Google mapsiin.

Olen töideni puitteissa lisännyt Googlen karttapalveluun useammankin yrityksen. Hommaan menee keskimäärin ehkä puoli tuntia.

Sinällään on ihan ok veloittaa työstä joka tehdään asiakkaan puolesta, mutta tällainen toiminta, jossa annetaan ymmärtää, että tietojen lisääminen "Googlen palveluihin" itsessään maksaisi jotain ja että soitto tulee Googlelta, on eettisesti jo hyvin arveluttavaa.

Henkilökohtaisesti olen vähän hämmentynyt siitä, että Google ei näkyvästi puutu tämän kaltaisiin tapauksiin, vaikka Googlen koko yrityskuva rakentuu nimenomaan sen ajatuksen ympärille, että kaikki peruspalvelut ovat käyttäjille ja sisällöntuottajille ilmaisia.

Jos Googlen karttapalvelusta jää uupumaan yrityksiä sen takia, että jotkut epäeettisesti toimivat tahot saavat yrittäjät luulemaan, että karttapalvelussa näkyminen on maksullista, saa kuluttaja toistuvasti pettyä karttapalveluun esim. etsiessään lähintä kahvilaa, apteekkia, keilahallia tms. (Luonnollisesti kaikkien liikkeiden kuuluisi sieltä löytyä kun kerran tietojen lisääminen sinne on ilmaista.)

On myös aidosti tehokasta markkinointia näkyä karttapalvelun kautta esim. Android-puhelimien navigaattoreissa!

Googlen tavoitteena on tarjota käyttäjilleen kulloinkin juuri sitä tietoa, mitä he ovat etsimässä. Hakutulosten ykköseksi ei siis pääse rahalla, vaan siten, että tarjoaa lukijoilleen/asiakkailleen aidosti tarpeellista ja ajankohtaista sisältöä oikea-aikaisesti, oikeassa paikassa.

Joskus se tarkoittaa firman tietoja karttapalvelussa, joskus blogipostausta, joka ravistelee ja avartaa mieltä.

PS:
Jos tarvitset apua sisältömarkkinoinnin suunnittelussa tai liiketoimintasi pukemisessa kirjalliseen tai visuaaliseen muotoon, katso miten voin auttaa sinua >>>

Pitchaus on kuninkuuslaji

Minun ja Paavo Virtasen perustama startup-yritys alkaa olla liiketiloja vaille toimintakunnossa.

Alkuaan halusimme startata homman kokonaan ilman kivijalkaliikettä, mutta matkan varrella alkoi ajatus muuttua. 

Viimekertaisen startup-postauksen jälkeen itse liikeideakin on hieman evalvoitunut ja toteutustapa kaiken kaikkiaan tulee olemaan alkuperäissuunnitelmaamme yksinkertaisempi. 

Tästäkin huolimatta tuntuu, että toimintaa pitäisi onnistua yksinkertaistamaan vieläkin enemmän ainakin esille tuonnin osalta: Olin viime viikolla Turku ICT Weekin pitchaus-kilpailussa ja tehtävänäni oli esitellä ideoimamme liiketoiminta yleisölle kolmessa minuutissa.

Se ei mennyt ihan niin hyvin kuin oletin sen menevän. Aliarvioin homman vaatimustason täysin, valmistauduin huonosti ja se kostautui heti. 

Puheosuuttani seuraava kommenttikierros osoitti, että vielä on paljon tekemistä ennen kuin muutkin ymmärtävät kuinka hienosta jutusta on kyse. 

Vaikka olenkin mieltänyt itseni aina suhteellisen hyväksi puhujaksi, niin ihan kylmiltään ei näköjään yleisöä (saati sijoittajia) vakuuteta, ainakaan jos liiketoiminnassa on vähänkään vieraampia elementtejä ja kummallisempaa "out of box" -ajattelua.

Pitchaus on selkeästi kuninkuuslaji ja sellainen homma mikä todella pitää ottaa haltuun.

Älysin onneksi ottaa myös nauhalle tuon 3 minuutin tulikokeeni. Sen katseleminen jälkikäteen oli varsin opettavainen kokemus. 

Pitchauksen tiimoilta mielessä on pyörinyt monenlaista. Ennen kaikkea se että kuinka saada aidosti uudenlaisen projektin kohdalla muutkin ymmärtämään mistä puhutaan?

Vaikka vastaukset kaikkiin liiketoiminnallisiin kysymyksiin löytyisivätkin jo omasta päästä, niin kovin helposti kaikki mitä sanot on kuulijalle silkkaa hepreaa tai hullun horinaa. Ainakin jos yrität puhua jostain mikä on täysin ennenkuulumatonta.

Tarina kertoo, että minunkin suvussani joku varhainen esi-isä joutui mielenterveysparantolaan kun alkoi näköradioista puhelemaan.

Paljon pitää siis tehdä työtä ulosantinsa eteen jos aikoo uppo-oudoista asioista argumentoida vakuuttavasti. Helpompaa se on niille, joiden bisneksessä mikään ei yllätä.

Noh.. syyteen tai saveen. Kehittelemme hommaa vielä rauhakseen jonkin tovin. Kesälle kaavaillaan joukkorahoituskampanjaa, jonka yhteydessä myös sinä siellä voit osallistua startuppiimme ja saada siitä vastineeksi itsellesi jotakin todella hienoa ja uniikkia!

Pysykää siis kuulolla! ;-)

Maukka Perusjätkä ja kielletyt sanat

Olin viime viikonloppuna Maukka Perusjätkän vieraana ja teimme uusia biisejä. Biisipajassa mukana olivat myös Parta-John sekä Maukan kitaristi Jonatan Kurkela.  

Vaikka Maukka tunnetaankin yleisesti yhtenä uuden aallon punk-ikonina, ei hän (omien sanojensa mukaan) ole oikeastaan koskaan tehnyt varsinaisesti punkkia, vaan enemmänkin ihan vaan biisejä.

Vasemmalta oikealle: Jode, Maukka, Minä ja Parta

Jollain tapaa punk-estetiikka kuitenkin oli näissäkin ralleissa läsnä. Mä olin mukana sanoittajan roolissa, vaikka vähän melodioitakin tuli ideoitua.

Pari tekstiä kirjoitettiin paikan päällä Maukan ajatusten pohjalta ja inspiroimana, lisäksi otettiin käsittelyyn joitain etukäteen kirjoittamiani tekstirunkoja, sekä Parran tekstejä.

Se millaista on hyvä punk-lyriikka, niin siitä varmaan on monta näkemystä, mutta Maukalla ainakin oli selvä visio siitä mikä hänelle kelpaa.

Siinä missä vaikka iskelmätekstissä kiellettyjen sanojen listalla voisivat olla esim. kaikki kirosanat, jollain tavoin loukkaavat tai agressiiviset ilmaukset ja ehkä komiikkakin (iskelmässä rakkaus on vakava asia toisin kuin pop-kappaleissa), niin punk-lyriikoissa taas ei ole tapana kumarrella mitään eikä ketään ja sanavalinnoissa tehokkuus on sointuvuutta tärkeämpi.

Meillä kiellettyjen sanojen listalla olivat myös kaikki tilkesanat, kuten esim. "ja", "että", "mutta" jne. Pannassa olivat myös kaikki hienot sivistyssanat ja muuten vaikeat ilmaukset.

Pitkät rivit eivät myöskään olleet suosiossa, vaan koitettiin pitää ilmaisu tiiviinä ja jämäkkänä. Punkissa yksi rivi on usein yksi lause ja se lause usein päättyy huutomerkkiin. Kertosäkeisiin sopii huutohokemat ja sloganit. Puhekieli sopii ilmaisuun yleiskieltä paremmin ja käänteisten sanajärjestysten sijaan suositaan suoraa puhetta.

Noh, nyt sitten odotellaan ja jännitetään että paljonko biisit muuttuu hovissa. Yleisö voi sitten myöhemmin ihan itse päättää, että kuulostaako lopputulos punkilta, vaiko ihan vaan Maukka Perusjätkältä.

Luulisin, että molempia :)

Tähän loppuun vielä Youtube-klippiä Maukan vanhemmasta hittikappaleesta:

Tunnustuksellisuus laulujen sanoituksissa

Tunnustuksellisuudella en nyt tarkoita gospell-hommia tai muutakaan uskontoon liittyvää. 

Tarkoitan totuudenmukaisuutta ja sitä kuinka paljon laulutekstit kumpuavat (tai ovat kumpuamatta) kirjoittajan omasta elämästä.

Jussi Ahokas kirjoitti viime lauantaina (10.1.2015) aihetta sivuten varsin hyvän blogipostauksen. Suosittelen lukemaan myös sen :)

Itse olen sitä mieltä, että uskottavasti on hyvin vaikea kirjoittaa mistään mitä ei ole elämässään kohdannut. Se sitten taas onkin ihan eri juttu, että tarvitseeko kaiken tapahtua juuri itselle.

Minulle on kerrottu että esim. Gösta Sunqwistin tekstit ovat syntyneet pääosin niin että hän on tarkkaillut muiden tekemisiä sivusta ja keksinyt sitten loput.

Itselle ehkä ominaisempaa on kuitenkin tunkeutua tapahtumien ja ilmiöiden keskiöön, elää asioita todeksi ja luoda sitten niiden pohjalta tarinoita ja tilannekuvia. Vain harvat lyriikat ovat silti sananmukaisesti tunnustuksellisia.

Teksteissä se sama elämä, joka valuu päivästä toiseen hieman verkkaisesti ja harmaana, näyttäytyy varsin värikkäänä ja kontrastisena. Se on ikäänkuin turboahdettua elämää, jota sitten kuvaillaan aika värikkäästi.

Ilmiötä demonstroidakseni voisin tässä paljastaa tarinat parin tekstin takaa:

• Maahisia metrotunnelissa
  Biisi on esimerkki tuosta turboahdetusta ja väritetystä elämästä. Se on oikea matkakertomus, jonka kuvasto ja tilanteet kuitenkin näyttäytyvät tekstissä melko absurdeina ja maagisina. Vaikka kuvasto onkin melko vertauskuvallista, on kaikki biisissä esiintyvä myös tavalla tai toisella totta. Kyseisenä päivänä oli menossa Ropecon, minkä vuoksi kaupunki oli täynnä jos minkälaisia "mangapeikkoja" ja matkaseurana oli yhdenlainen elämäntapaintiaani täältä Turusta. Osittain kirjoitin tekstin itselleni matkamuistoksi ja se on tehty melkein heti reissun jälkeen.
• Tutut huulet
  Tämä biisi edustaa sitten taas ihan suoraa tunnustuksellisuutta, vaikka on siinäkin värikynää käytetty (tai ainakin ex-puolisoa on hiukkasen demonisoitu!) ;-) Siinä kuvaan sitä tunnetta kun seitsemän vuoden liiton päätyttyä suutelin ensikertaa jotain toista ihmistä. Tämäkin teksti on kirjoitettu sillä ajatuksella, että se muistuttaa mua hamaan loppuun asti tuosta fiiliksestä, jossa tulessa makaaminen muuttuu eteenpäin menemiseksi.
• Enkeli pendolinossa
  Inspiraatio tekstiin syntyi kun näin kerran junassa suruissaan olevan, nuorehkon tytön ja mietin, että mikähän tuonkin tarina on. Siinä siis on se sivustakatsojan näkökulma. Samoihin aikoihin Marko oli pyytänyt tekstiä yhteen sävellykseensä sanoen, että hänellä on visio siitä että tapahtumapaikkana olisi juna ja että biisi tulisi Henna Kurtin laulettavaksi. Kun kerta aiemmin oli tehty tuo Maahisia metrotunnelissa, niin (alkuun huumorilla) ajattelin, että olkoon tämä sitten vaikka Enkeli pendolinossa ja se se nyt sitten on edelleenkin! :D Tällä biisillä on enää aika vähän tekemistä todellisuuden tai tunnustuksellisuuden kanssa.
• Esihistoriaa
  Tämä laulu on oikeastaan saanut inspiraationsa lähinnä mun oman pään sisältä. Sanoitus kuvastaa lähinnä sitä miten asioista ajattelen ja sitä kuinka mun mielestä ihmisten pitäisi suhtautua kumppaniensa menneisyyteen. Oikeaa elämänkokemusta siinäkin tietysti on sen verran, että tiedän miltä se tuntuu kun joutuu vatvomaan uuden kumppanin kanssa asioita jotka itse on jo käsitellyt ja jättänyt taakse (ja päinvastoin). 

Siinä missä siis tuo Tutut huulet on tilannekuvaus, jossa kuvaillaan yhtä häviävän pientä hetkeä ja päässä pyörivää ajatusyrskyä, niin Esihistoriaa on sitten jo ehkä sellainen biisi, jossa asioihin on saatu reilusti etäisyyttä.

Jälkimmäisessä biisissä kokemuksista on muodostunut jo jonkinlainen elämänfilosofia tai ajattelutapa. Tarinan "hän" tai "sä" voisi olla oikeastaan kuka vaan. Tutut huulet biisissä sitten taas kuka tahansa pitkän parisuhteen kokenut voisi olla kappaleen "minä". 

Enkeli pendolinossa on sellainen kuvaelma johon voi samaistua yhtä hyvin joko sivustakatsojana tai päähenkilönä. Kertsissä tuputan taas omaa elämänfilosofiaani ja laitan ilmoille niitä asioita, joita ehkä olisin kyseiselle henkilölle saattanut sanoa, jos olisimme tulleet puhuneeksi jotakin. 

Tuossa Jussi Ahokkaan postauksessa kritisoidaan sitä, kuinka Juice Leskisen elämänkerrassa kirjoittajalla tuntuu olevan kova tarve liittää Juicen sanoitukset ja elämä toisiinsa. 

Olen samaa mieltä siitä, että tuollainen lähestymistapa on hieman naivi: Tekstin matka kirjoittajan työpöydältä levylle tai keikkaohjelmistoon on usein hyvin pitkä ja vaihteleva. Ajankohta siis ainakin on suurella todennäköisyydellä pielessä kun tällaisia aasinsiltoja rakennellaan. 

Lisäksi on ihan mahdotonta sanoa milloin (ja kuinka paljon) kulloinenkin teksti ammentaa todellisuudesta ja milloin se sisältää pelkkää höpönlöpöä. Joskus sanoituksessa on totuutta vain 10% ja joskus 90%. Tuskin kuitenkaan ikinä sataa tai nollaa! Jotain yleensä lisätään ja vähintäänkin aina jätetään paljon sanomatta. (Yksi biisi kuitenkin kestää keskimäärin vain sen vajaa kolme minuuttia.)

Isommat aatteelliset ja elämänfilosofiset ajatukset rivien väleissä ja takana edustavat yleensä enemmän sitä kuinka kirjoittaja maailman näkee, kuin tekstissä olevat konkreettiset asiat sitä mitä hän kulloinkin kokee. 

Tekstiä kirjoitetaan yleensä sanomisen pakosta ja halusta, siksi että on jokin sanoma ja unelma siitä että sen sanominen ääneen auttaa jotakuta, jollain tapaa, tässä kylmässä maailmassa.

Todettakoon vielä sekin että ammattisanoittajat ja lauluntekijäthän kirjoittavat välillä muistakin kuin omista lähtökohdistaan!

Jos kyseessä on vaikka tilaustyö jollekin artistille, niin sanoman pitää sopia myös laulajan suuhun. Itsellä on usein niin, että suhde solistin ja mun välillä on niin tiivis, että ainakin arvomaailmat ovat samaa paria ja yhteistyö aika symbioottista.

Aina ja kaikilla niin ei kuitenkaan ole. Ammattilaisen tekemä biisi voi joskus olla hyvinkin kaukana tekjän omasta arvo- ja ajatusmaailmasta. Se voi edustaa enemmänkin esittäjän ajatuksia tai vaikka levy-yhtiön määrittelemiä linjauksia. 

Tyypillistä on myös se, että varsinainen artisti on pelkkä hahmo, kuten vaikka Stig, Petri Nygård tai Cheek, joka edustaa jotakin muuta kuin sitä biisintekijän omaa ajatusmaailmaa ja sitten kappaleet taas laaditaan tuon roolin kautta, tähtäimenä se kohderyhmä jota tuo rooli on luotu palvelemaan. 

Tällöin sisällöllä on tuskin paljoakaan tekemistä sen kanssa miten roolin takana oleva ihminen elää ja ajattelee. Silloinkaan kun tekstissä on osa totta niin faktan ja fiktion sekoitussuhdetta on mahdoton ulkopäin arvioida.

Juicen puolesta (henkilöä tuntematta) toivoisin, että ihmiset tulkitsisivat hänen tekstejään kaunokirjallis-/musiikillisina teoksina, eikä dokumentaationa.

Kun kerran arkku on jo suljettu ja syvälle maahan kaivettu, niin är ii pee.