2016      

perjantai 23. syyskuuta 2016

Biisit rahaksi: Laulaja-lauluntekijän lyhyt oppimäärä

Viimeistelin juuri opintoni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja tein opinnäytetyön siitä, miten biiseillä tehdään rahaa.

Tämä teksti on julkaistu alun perin syyskuussa 2016, jolloin valmistuin kulttuurituottajaksi. Opinnäytetyöni on kuitenkin yhä edelleen varsin pätevä katsaus laulaja-lauluntekijän tulonmuodostukseen, joten se on syytä pitää arkistossa helposti saatavilla.

Olen siis 30.9.2016 alkaen ollut oikeutettu käyttämään Kulttuurituottajan ammattinimikettä. Osaamisalani on kulttuuri liiketoimintana.

Opintojen päätyttyä mulla oli myös aikaa tehdä asioita aivan toisella tavalla kuin ennen, ja tämän myötä alkoikin SAKON STUDION päätoiminen yrittäjyys. Otan yhä ilomielin vastaan erilaisia musiikkiin ja markkinointiin liittyviä toimeksiantoja ja yhteistyöehdotuksia – myös musiikkialan ulkopuolisissa hankkeissa, joissa vaaditaan luovaa osaamista.

Pysyvä linkki Theseukseen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091114167

Opinnäytetyön abstrakti

Tässä opinnäytetyössäni kerron, millaisista tulovirroista esiintyvän lauluntekijän taloudellinen toimeentulo rakentuu, ja kartoitan keinoja, joilla noita tulovirtoja voidaan kasvattaa.

Case-esimerkkinä on laulaja-lauluntekijä Jari Uutela, jonka toimintaa lähdin tutkimaan ja kehittämään vertailuanalyysin avulla. Uutelan toimintatapoja peilattiin kuuden muun suomen kielellä esiintyvän laulaja-lauluntekijän toimintamalleihin.

Pyhimyksen, Anssi Kelan, Sannin, Antti Tuiskun, Cheekin ja Paula Vesalan toimintamalleista etsittiin eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia suhteessa Jari Uutelan toimintaan. Niiden pohjalta laadittiin Uutelalle kehitysehdotukset, jotka soveltuvin osin voivat auttaa muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia laulaja-lauluntekijöitä toimintansa kehittämisessä.

Opinnäytetyö on pyritty kirjoittamaan sillä tavalla helppotajuisesti, että se välittäisi mahdollisimman paljon tietoa laulaja-lauluntekijän ansaintamekanismeista myös alaan vihkiytymättömälle lukijalle.

PS: Vaikka työtä ei voikaan enää Theseuksessa muokata, palautetta opinnäytetyöstä voi halutessaan yhä antaa sähköpostitse osoitteeseen sako@sakonstudio.fi



torstai 1. syyskuuta 2016

Sako mainittu: Musiikkialan opinnäytetöitä ja tutkimuksia

Minun tai yritykseni nimi esiintyy ainakin näiden tuotosten lähdeviittauksissa.

Tämä sivu toimii arkistona sellaisille musiikkialan, kulttuurituotannon ja markkinoinnin opinnäytetöille ja tutkimuksille, joissa minut tai yritykseni on mainittu jollain lailla tai olen saanut kunnian olla mukana joko asiantuntijana, haastateltavana tai taustavaikuttajana. Julkaistu alun perin vuonna 2016, ja päivitän tätä luetteloa aina tarpeen vaatiessa.

Artistimanageroinnin käsikirja (Isabelle Coste, 2024)

Tiivistelmä: Työ toteutui tiedonkeruumenetelmää hyödyntäen, ja työstä tuli kehittämishankkeen ja toiminnallisen opinnäytetyön hybridimalli, jonka selkeä tulos on yrityksen uudistettu käsikirja. Työn tavoitteisiin kuului ensisijaisesti yrityksen sisäisen materiaalin uudistaminen, mutta myös managerin työhön, roolinkuviin, alan muihin toimijoihin ja ammattitaidon merkitykseen perehtyminen mahdollisimman syvällisesti. Opinnäytetyössä on hyödynnetty ja viitattu SAKON STUDION tuottamaan materiaaliin artistimanageroinnista.

Tunnetila sävellyksen inspiraationa (Teemu Lumme, 2020)

Tiivistelmä: Taiteellisen opinnäytetyöni toimeksianto oli säveltää kolme kappaletta käyttäen kolmea eri perustunnetta inspiraation lähteenä: ilo, suru, viha. Työssäni pyrin tarkastelemaan ja kehittämään omia toimintatapojani musiikkikappaleiden laulujen ja niiden tulkinnan luomisprosessissa. Työssä viitataan Samuli Koivulahden kirjoituksiin laululyriikoiden metriikasta ja sanoittamisesta valmiiseen melodiaan.

Yrityksen sosiaalisen median ja digitaalisten kanavien ajankohtaisuus ja kehittäminen (Iida-Maria Heikkilä, 2020)

Tiivistelmä: Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin sosiaalista mediaa ja digitaalisia kanavia sisällöntuottamisen näkökulmasta. Opinnäytetyö pyrkii antamaan toimeksiantajalle kehitysehdotuksia yrityksen omaan sisällöntuotantoon ja sen kehittämiseen. Työssä on käytetty lähteenä SAKON STUDION blogikirjoitusta sisällöntuottajan ja copywriterin eroista.

Luo liiketoimintaa taiteesi ympärille: Opas vapaan kentän artisteille (Tiina Salminen da Costa, 2018)

Tiivistelmä: Opinnäytetyö tutkii keikkailevien artistien markkina-arvoa, palkkausta ja asenteita esiintyvien alojen sisällä. Idea aiheeseen lähti tarpeesta selvittää artistien matalaa markkina-arvoa ja sen taustoja: vaikuttavatko tähän toimeksiantajat vai artistit itse? Tavoitteena on antaa keikkaileville artisteille ensikäden tietopohja oman alansa ja kykynsä tuotteistamiseen ostettavaan muotoon...

Hittejä tiimityöllä: Musiikintekijöiden huipputiimin elementit (Tomi Riipinen, 2013)

Tiivistelmä: Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen tutkimus musiikintekijöiden tiimityöstä Suomessa. Työn tavoitteena on tutkia, kuinka tiimit rakentuvat ja miten ne toimivat. Työn tuloksena esitellään elementit ja toimintamalli musiikintekijöiden huipputiimin rakentamiseksi kaupallisessa musiikissa.

Riipisen opinnäytetyössä selviteltiin muiden muassa minun edesottamuksiani co-writingista vuonna 2012. Tiimityöskentelyä musiikkialalla valottavat lisäkseni Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen, Elements Musicin A&R manageri Eero Tolppanen sekä muusikko Jani Kivelä.

Musiikkialbumin projektinhallinta Suomessa (Andrei Koivumäki, 2011)

Tiivistelmä: Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella projektinhallintaa ja sen osuutta musiikkialbumin teossa Suomessa. Projektinhallintaa ja kuinka paljon sitä voidaan ja/tai hyödynnetään äänialbumin projektissa tutkittiin case...



maanantai 29. elokuuta 2016

Musabisneksessä "indie" on pelkkä sana

Kaikkihan sen tietävät että monikansallinen major three hallitsee oligopolina alaa äänitemusiikin osalta, mutta entäs indielafkat?


Kolme suurinta ja kauneinta ovat Universal Music Group, Sony Music Entertainment ja Warner Music Group. 

Suuryhtiöiden rinnalla toimii myös lukemattomia pienyhtiöitä eli niin sanottuja riippumattomia “independent” tai lyhyesti “indie” yhtiöitä, jotka usein mediassa esitetään sankarillisina pienyrityksinä jotka Daavidin tavoin taistelevat Goljatia vastaan musiikkialan epäreilussa ja korruptoituneessa toimintaympäristössä.

Todellisuudessa koko "indie" tai "independent" -nimitys on sikäli harhaanjohtava, että toisin kuin majoreilla, indie-yhtiöillä on harvoin suoranaisesti varaa tehdä tappiota, eivätkä ne hallinnoi majorien lailla useinkaan koko jakeluketjua. Yhteistyön tekeminen on siis todella tärkeää!

Majoreilla kun saattaa olla omistuksessaan myös yrityksiä jakeluportaassa, osaomistuksia radiokanavilla jne. joten ne käytännössä saavat todennäköisemmin kuuluville vaikka sellaistakin materiaalia, joka on yleisölle vieraampaa. Independent-yhtiöiden sen sijaan on aivan pakko tehdä kiltisti yhteistyötä muiden tahojen kanssa saadakseen tavaraa läpi. 

Näin ollen, indielafkoilla on todellisuudessa myös suurempi tarve tehdä musiikkia, joka kelpaa yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille (kuten radiot, lehdet, jakeluporras jne.). Tämän ohella harvan liikevaihto kestää kauhean suuria riskejä.

Näennäinen independent-yhtiön rohkeus onkin usein enemmänkin erikoistumista ja vihkiytymistä jonkin tietyn genren musiikkiin. 

Pieninä yrityksinä indielafkojen ketteryys toki mahdollistaa nopeamman reagoinnin alan muuttuviin rakenteisiin ja trendeihin, sekä erilaiset innovatiiviset toimintamallit, mikä välillä johtaa onnistumisiin.

Menestyksen myötä suuryhtiöt kuitenkin yleensä ovat ostaneet riippumattomat yhtiöt tai ainakin niiden artistisopimukset pois kuljeksimasta. 

Joskus vielä oli aika, kun länsimaissa monet yhtiöt ovat voineet laajeta jättimäisiksi kansallisisksi suuryhtiöiksi. Nekin ovat sittemmin sulautuneet ylikansallisesti toimivien jättiyhtiöiden osaksi. Hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää MUSIIKKI-FAZERIA, joka oli pitkään lähes monopoliasemassa Suomen markkinoilla, mutta joka myytiin Warnerille vuonna 1993. Samankaltaisen kohtalon koki myös POKO RECORDS (josta lisää postauksen lopussa).

Nykyään Majorien ostaessa independent-yhtiöitä, jätetään tyypillisesti ohjausvastuu alkuperäisyrittäjille ja yhtiön brändi saa jatkaa elämäänsä sellaisenaan. Tällöin entinen independent-yhtiö saa majorista itselleen rahoittajan, joka toki ottaa myös omistussuhteen suuruisen siivun levy-yhtiön saamista tuotoista itselleen.

Nekin menestyvät indielafkat, jotka eivät ole ainakaan näennäisesti ole minkään majorin omistuksessa, tekevät tyypillisesti (ja vähemmän yllättäen) jonkun majorin kanssa varsin tiivistä yhteistyötä.

  • Jannika B:n omistamalla ONA:lla on yhteistyösopimus SONY:n kanssa
  • Cheekin LIIGA MUSICIN Olympiastadionkeikat myi WARNER LIVE 
  • Elements Musicilla on maailmanlaajuinen alikustannussopimus monikansallisen Sony/ATV Music Publishingin kanssa.
  • Riippumattomattomaksi itseään nimittävä KAIKU SONGS näyttää julkaisutietojen perusteella jalkauttavan pääosan biiseistään levylle WARNERIN kanssa tehdyn ali- tai yhteiskustannusopimuksen kautta 

Ali- ja yhteiskustannussopimukset ovat tietysti yleisiä muillakin "riippumattomilla" levy-yhtiöillä, eikä siinä pienyhtiöiden näkökulmasta ole sinällään mitään pahaa vaikka moni lieneekin sitä mieltä, että tällainen vääristää kilpailua. 

En ole varma kuinka paljon KAIKU tekee yhteistyötä muiden kustantajien ja julkaisijoiden kanssa, mutta syntytarinansa vuoksi normaalia symbioottisempi suhde WARNERiin on toki hyvin ymmärrettäväkin:

KAIUN tarina on siinä mielessä päinvastainen kuin useiden muiden majorien ulkopuolisten toimijoiden, että se on saanut alkunsa Pekka Ruuskan lopettaessa 13-vuoden uran Warnerin tuotantopäällikkönä. Niin ikään Kaiku Songsin nykyinen kustannusjohtaja Tom Frisk seurasi Warnerilta perässä 16-vuoden uran jälkeen ja liittyi KAIUN riveihin vuonna 2012. 

Kaiun kohdalla osoittaa btw. mielestäni vastuullista viestintää se, että tätä yhteyttä ei mitenkään peitellä.  

Palatakseni tähän kolmen suurimman yhtiön oligopoliin ja indielafkoihin, jotka eivät välttämälttä ole luomastaan julkisuuskuvasta huolimatta oikeasti riippumattomia, niin haluan samanaikaisesti hälventää ja boostata salaliittoteorioita muistuttamalla, että valta- ja omistussuhteet (saati yksittäisten yhteistyösopimusten sisällöt) eivät ole välttämälttä tietoa, jota halutaan vuotaa julkisuuteen. 

Jotkut yritykset on kuitenkin selvästi ja rehellisesti ostettu rahalla pois. Se käy suoraan ilmi kun katsoo jättiyritysten tietoja vähän tarkemmalla sihdillä. Ohessa nyt tällä päivämäärällä YTJ:ssä näkyvät Major Threen Suomen osastojen omistamat aputoiminimet:

WARNER MUSIC FINLAND

  • WEA Music Finland 
  • Helsingin Piano 
  • Finnlevy 
  • Finnscandia 
  • Levyforum 
  • Edition Pan 
  • Scanvideo 
  • Power-Karaoke 
  • POWER RECORDS 
  • HMC Publishing 
    • HCM:n sulautuessa Warner Musiciin joulukuussa 2012 HMC:hen kuului myös Popgam.
  • Hyökyaalto Records (Antti Tuisku)
  • Warner Music Live 
  • Etenee Records (Paula Vesala)

UNIVERSAL 

  • Universal Mobile 
  • Love Kustannus 
  • Johanna Kustannus 
  • Spin-Farm 
  • Siboney 

SONY

  • BMG Music Publishing Finland 
  • Terrier 
  • Bluebird 
  • Blue Bubble 
  • Lebaron 
  • BMG Production Music Finland 
  • Andsold 
  • Click 2 Music 
  • C2M Finland 
  • BMG Prod Music 
  • Zen Garden 
  • Gimmel 
  • PMMP 
  • Terrier Booking Agency 
  • Bluebird Booking Agency 
  • Popsaurus 
  • Roksaurus 
  • Sony Live 
  • Popgee 
  • Ratas Music Group 
Yrityskauppojen ja sulautumisten seurauksena muutamat tunnetut suomalaiset levy-yhtiöbrändit ovat vähin äänin lakanneet jopa kokonaan olemasta.

Yksi tällainen on alkuaan Epe Heleniuksen omistama POKO RECORDS, joka aluksi myytiin vuonna 2001 EMI:lle, joka sittemmin sulautui vuonna 2009 EMI Finlandiin, josta se sitten sulautui 2013 Universal Music Finlandiin. Vuodesta 2016 EMI Finland on jälleen eriytetty omaksi yhtiökseen, jonka ainoana aputominimenä näyttäisi olevan POKO RECORDS, jolla ei kuitenkaan ole minkäänlaista ulospäin näkyvää toimintaa. 

PS:
Epe Helenius pyörittää tyytyväisenä nykyisin, itseasiassa juurikin sangen riippumattomalta vaikuttavaa, Sound Of Finlandia.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Sanoittajan ja lauluntekijän tekijänoikeussanasto

Lueskelin Theseuksesta kulttuurituotantoon liittyviä opinnäytetöitä ja törmäsin Antero Gustafssonin työhön: Sanoittajan tekijänoikeudet. 


Opinnäytetyön loppupuolella oli tällainen tekijänoikeussanasto, jonka tuumin kiinnostavan osaa lukijoistani (tiedän, että monet eksyvät tänne nimenomaan etsiessään tietoa sanoittamisesta, laulujen tekemisestä tai musabisneksestä yleensä).

Suurin osa tästä sanastosta on sellaista mihin törmää jatkuvasti, mutta muutama harvinaisempikin on joukossa ja noita harvinaisuuksia onkin sitten muinoin tullut itsekin ihmeteltyä :D

  • asiakassopimus = Teoston tekijän tai kustantajan kanssa tekemä sopimus tekijänoikeuksista ja korvauksista 
  • auteur, author = sanoittaja 
  • arranger = sovittaja 
  • composer = säveltäjä 
  • copyright = tekijänoikeus 
  • editeur = 1) kustantaja (kustannusyhtiö, joka levittää teoksia ja saa tekijäkorvauksista osuuden), 2) teosten graafinen julkaisija (esim. nuotti) 
  • ISRC (The International Standard Recording Code) = tallennekoodi, joka identifioi kappaleen äänitteellä 
  • isyysoikeus = tekijän oikeus saada nimensä esille teoksensa yhteydessä 
  • jakosääntö = Teoston ilmoitukseen merkittävät jako-osuudet prosentteina teoksen tekijöille (ps: näistä on ollut ennen tarkemmat säännöt, mutta nykyään sopiminen on vapaampaa)
  • julkaiseminen = teoksen myyminen tai muu levittäminen tekijän luvalla 
  • julkistaminen = teoksen julkinen esittäminen tekijän luvalla 
  • klassikkosuoja = opetusministeriön kielto teoksen vapaaseen käyttöön sen suoja-ajan päättymisen jälkeen 
  • kokoomateos = teoksia tai niiden osia yhdistelemällä aikaansaatu teos 
  • käännöslupa = oikeudenhaltijan lupa kääntää teos toiselle kielelle 
  • lisenssi = käyttöoikeus teokseen, tekijänoikeus säilyy alkuperäisellä tekijällä 
  • manus = kustantamaton teos 
  • mekanisointi = teoksen tallentaminen äänitteelle 
  • muunnelma = alkuperäisestä teoksesta tehty käännös tai sovitus 
  • NCB (Nordisk Copyrigh Bureau) = organisaatio, joka valvoo tallennusoikeuksia Pohjoismaissa
  • oikeuden haltija = henkilö, jolle tekijänoikeus teoksesta kuuluu 
  • producer = tuottaja: 1) tallenteiden valmistaja (ja jakelija), 2) äänitteen taiteellisesta sisällöstä vastaava henkilö 
  • pseudonyymi = tekijän salanimi 
  • public domain = ilman tekijänoikeussuojaa oleva teos 52 
  • rojalti (royalty) = lisenssinsaajan tekijälle tilittämä korvaus myynnistä 
  • singer-songwriter = lauluntekijä, joka esittää itse kappaleensa 
  • sovituslupa = teoksen säveltäjältä (tai kustantajalta) anottava lupa ennen sovitustyötä 
  • sub author = kääntäjä 
  • suoja-aika = tekijänoikeuksien voimassaoloaika (70 vuotta tekijän kuolemasta) 
  • tallentamiskorvaus = Teosto/NCB:lle maksettava korvaus, josta tilitetään käyttö- korvaukset teosten tekijöille ja kustantajalle 
  • taloudelliset oikeudet = tekijän yksiomaiset oikeudet määrätä teoksistaan 
  • tekijä = henkilö, joka on luonut taiteellisen teoksen 
  • teos = itsenäinen ja omaperäinen taiteellinen tuotos 
  • teosilmoitus = Teostolle tehtävä ilmoitus kappaleen valmistuttua, edellytys esitys- ja tallentamiskorvauksille 
  • teoskynnys = vaatimus teoksen itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä, jotta se voisi saada suojan 
  • trad. (tradtional) = ”vapaa” teos 
  • yhteisteos = teos, jonka on luonut monta henkilöä tasa-arvoisesti ja osuuksia ei voi erotella 
  • ääniteilmoitus = Gramex ry:lle tehtävä ilmoitus, jossa kerrotaan äänitteen kappaleilla esiintyvät taiteilijat sekä heidän korvaukseen oikeuttavat soitto- ja lauluosuutensa äänitteellä.
PS:
Jos et löydä yltä etsimääsi sanaa tai joku termi tai joku aihetta sivuava juttu muuten vain askarruttaa, niin selvittelen ja vastaan mielelläni kysymyksiin kommenttiosiossa!

PPS:
Theseuksesta löytyy paljon muutakin pohdintaa biisien tekemisestä. Monia varmasti kiinnostanee ainakin Tiina Vaattovaaran lopputyö: Ammattina lauluntekijä: Populaarimusiikin ammattimainen kirjoittaminen 2010-luvun Suomessa sekä Markus Ollikaisen: Sanoitusprosessi laulaja-lauluntekijän näkökulmasta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Facebook ja Google tukkanuottasilla

Kuka nyt käyttää Google+ -palvelua ja miksi? 


Suuri osa ihmisistä tuntui pitävän kyseistä somepalvelua vielä viime vuonna melko turhana ja se on ehditty jo pariin otteeseen julistaa kuolleeksikin. 

Nyt kuitenkin tuntuu, että se elää uutta kevättä. Aloin ihmetellä ilmiötä. Mikä on saanut Google plussan käyttäjät heräämään? 

Jonkin aikaa testailtuani aloin epäillä että uusi suosio johtuu siitä miten Facebook nykyään kohtelee Google-sisältöjä. 

Saatan olla väärässäkin, mutta milloin viimeksi sinä olet kommentoinut Facebookissa sinne postattua YouTube-videota? Entä milloin olet jakanut tai peukuttanut blogipostausta, jonka linkki johtaa Bloggeriin? 

Molemmat ovat Googlen palveluja ja Facebook tuntuu siivonneen aikajanoiltaan Google-sisällöt melko tehokkaasti. 

On tietysti ymmärrettävää että Facebookilla on intressi korostaa "omia" sisältöjään, mutta jostain syystä en ollut tullut ajatelleeksi asiaa. 

Kokeilemalla on selvinnyt, että Facebookiin suoraan upatut videot saavat poikkeuksetta enemmän näkyvyyttä kuin muut, mikä kannattaa huomoida jos vaikkapa julkaisee musiikkivideoita tai keikkataltiointeja.

Sisältö kannattaa siis suosiolla julkaista tuplana molempiin, jos haluaa maksimoida näyttökerrat.

Koska YouTubesta ongitut videosisällöt ovat olleet mun Facebookin selailussa sitä mielenkiintoisinta antia, olen itsekin nyt aktivoitunut Plussan puolella, koska siellä mun reilu 800 kontaktia postailevat pitkälti juuri niitä.

Samalla havaitsin, että tuon jokseenkin uuden "kokoelma"-toiminnon myötä Google Plussan käyttämisessä olisi pointtia yksikseenkin, sillä nuo kokoelmat toimivat vähän samaan tapaan kuin Pinterestin Pin Boardit. Niihin on kätevä lajitella netistä löytämiään juttuja muistiin. 

Toki ne varmaan kertoo myös keräilijästään jotakin. Mä itse olen esimerkiksi järjestellyt omat kokoelmani näin: https://plus.google.com/+samulikoivulahti 

Saa nähdä paljonko tuota tulee jatkossa käytettyä. Facebookilla on mun sydämessä aina pysyvä paikka, koska siellä on sukulaiset, valokuvat ja paljon sellaista, mikä saa pysyä yksityisenä. Google Plussassa taas sitten enemmän työjuttuja ja julkisempaa diibadaabaa. 

Mut saa lisätä piireihin, jos Googlen tunnuksilla operoit. Klik.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Sanoittaja, sanoittaja mistä saat ideasi?

Kukin sanoittaja varmaan pyydystää ideoita tavallaan ja vaikka heimossa nykyään on koulutettujakin sanoittajia, lienee valtaosa itseoppineita.  


Tältä pohjalta on vaikea ruveta arvailemaan kenenkään muun metodologiaa. Jotkin peruspilarit itse kunkin kirjoitusprosessissa lienee yleisimpiä, mutta jokaisella sanoittajalla on varmasti ne omat graalin maljansa.  

Kerran törmäsin netin uumenissa englanninkieliseen blogipostaukseen, jossa joku lauluntekijä avasi näkemystään siitä, kuinka jokaisella on jokin mieltä kutkuttava aihe tai mielenkiinnon kohde, joka ei koskaan lakkaa pohdituttamasta. Sellainen isompi teema, josta voisi puhua väsymättä vaikka vuorokauden putkeen. 

Kyseinen bloggaaja (harmi etten muista nimeä) pohdiskeli, että lopulta on ehkä niin, että jokaisen hyvän sanoittajan tuotannossa muutama eri teema hakee vain erilaisia ilmenemismuotoja ja parhaat sanoitukset osuvat ehkä nimenomaisesti juuri sen tematiikan ytimeen.

Joku sanoittaja voi kokea tällaisen näkemyksen loukkaavana ja kaventavana, mutta asiaa voi katsoa toisestakin näkövinkkelistä: 

Eihän suhteellisuusteoriakaan ole vain yksi teoria. Se koostuu useista saman tematiikan ympärille rakentuneista oivalluksista, eikä kukaan siltikään ajattele Einsteinin olleen kapea-alainen ajattelija.

On ihan ok olla sanoittaja, joka käsittelee tietyn aihealueen paremmin ja perusteellisemmin kuin kukaan muu. Ei myöskään välttämälttä ole huono ajatus kierrättää tai jalostaa vanhoja ideoita sitä mukaa kun oma näkemyksellisyys ja taidot karttuvat! 

Miksi jo ensimmäisen aihetta käsittelevän sanoituksen pitäisi osua nappiin? Miksi omia ajatuksiaan ei voisi joskus ottaa suurennuslasin alle? Voisitko ajatella vuosi sitten kirjoittamasi hömppätekstin tänään syvällisemmin? Voisitko yksinkertaistaa neljän vuoden takaisista oivalluksistasi yksinkertaista pop-lyriikkaa? 

Minulle yksi ehtymätön inspiraation lähde ovat vanhat sanoitukset, jotka olen aloittelevana sanoittajana kirjoittanut niin kuin aloitteleva sanoittaja kirjoittaa. 

Sen lisäksi palaan usein saman kaltaisten teemojen pariin. Ne ovat teemoja, jotka minua muutenkin kiinnostavat ja joista ahmin dokumentteja ja tietoa ihan normaalistikin oman arjen lomassa.

Näitä teemoja minulle ovat vaikkapa nyt esimerkiksi; ihmisyys, ihmisen psyyke, onnellisuus, ihmisarvo, elämän tarkoitus, maailmankaikkeuden psykofyysiset rakenteet ja kuvitelmien ja todellisuuden väliset suhteet.

Yksi kirjahyllyni lempiteoksista on shakin moninkertaisen maailmanmestarin kirjoittama kirja: Miten elämä jäljittelee shakkia, jonka sivulla 299 Gasparov osuvasti toteaa että:

"Psykologien ja neurologien ponnisteluista huolimatta, ihmisen ajatuksia voidaan yhä kuvata parhaiten kielikuvilla, runoudella ja muilla keinoilla, joita me käytämme kuvaamaan sellaista, jota emme täysin ymmärrä." 

Ajattelen, että sanoittajan tehtävä on yhdessä säveltäjän kanssa liikkua juuri tuolla maaperällä ja ainakin oma mieleni on rakentunut siten, että inspitaatio herää välittömästi kun joku aloittaa keskustelun aiheesta joka minua kiinnostaa. Keskustelujen jälkeen tulen prosessoineeksi asioita myös jälkikäteen ja välillä pohdinnat punoutuvat jonkun sanoituksen muotoon. 

Omien mielenkiinnonkohteiden äärellä sanoittaminen on yhtä helppoa kuin asioista puhuminen muutenkin. Sanoittaminen on vaikeaa oikeastaan vain silloin kun tekstiä tilataan johonkin sellaiseen konseptiin jossa tematiikka harhailee kaukana omien mielenkiinnonkohteiden ulkopuolella.

Sellaisissa tilanteissa itselläni on tapana heittäytyä metodinäyttelijäksi. Suggeroin itseni tilaan, jossa ajattelen ja katson maailmaa aivan toisen ihmisen silmin ja koitan löytää inspiraation siinä roolissa.

Tällä tavalla syntyneet tekstit harvoin ovat ajatuksenjuoksultaan ihan yhtä ehjiä kuin omista lähtökohdista tehdyt tekstit, mutta itselleni ne ovat mielenkiintoisia matkoja ihmisyyteen ja inspiroivat sitä kautta usein kirjoittamaan jälleen uusia tekstejä. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka teenkin sanoituksia muille, sanoitan pääasiassa lauluja sellaisille esiintyjille, jotka jo itsessään inspiroivat minua. En joudu kirjoittamaan pakosta kenellekään mitään ja tilaustöissäkin mulla on useimmiten vapaat kädet. 

Kääntöpuolena toki on se, että en ole tehnyt tähän mennessä yhtään hittiä "viinast ja seksist", kun ei mulla oikein ole ollut niistä mitään sanottavaa. 

Onneksi on kuitenkin muita, jotka handlaa noi kaupallisemmat aiheet, niin mun ei ihan pakosti tartte! ;-)

PS:
Tätäkin postausta saa vapaasti jakaa siellä missä huvittaa.
Sähköpostiin nämä tulevat niille, jotka ovat liittyneet sisäpiiriin>>>

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa.

Tämä teksti on julkaistu alun perin ystävänpäivänä 14. helmikuuta 2016. Säveltäjä- ja biisintekijäystäväni Marko Autti menehtyi loppuvuodesta 2015. Arkistoin tämän tekstin muistona kiihkeästä luovasta kaudestamme ja tärkeästä ystävyydestämme.

Menetin ystävän 29.12.2015. Haluaisin osata sanoa tähän jotakin järkevää, lohdullista tai voimaannuttavaa, mutta sanoja ei oikein ole. Ystävänpäivä tuntuu nyt eriltä. Voimia läheisille? Sekin kuulostaa niin kliseiselle, vaikka sitä tarkoitankin.

Yhteinen ystävämme TaruLa kirjoitti blogiinsa minua kauniimmin Markon poismenosta. Kyseisen blogijutun voi lukea tästä.

Yhteistyömme Markon kanssa oli melkein kuin salamarakkautta. Hän otti minuun yhteyttä 20.11.2012 ja kertoi olevansa umpikujassa Road Movie -nimisen biisin kanssa. Oheen hän oli liittänyt kappaleen rungosta demon ja pari riviä keskeneräistä tekstiä.

Kirjoittelin vähän lisää ja luonnostelin tekstistä pikaisen draftin, jota oli tarkoitus vielä hioa yhdessä, mutta hetken kuluttua Marko olikin jo postannut biisin YouTubeen. Ajattelin, että tässä on kaveri, jonka kanssa ainakin demot syntyvät nopeasti. Eipä ollut pullonkauloja!

Tuotteliainta aikaamme oli vuosi 2013, jolloin teimme lauluja äärimmäisellä intensiteetillä. Markolta tuli tyypillisesti melodiarunko joskus keskellä yötä ja mulla tekstin kirjoittaminen kesti ehkä tunnin tai pari. Se oli ihmeellistä, mutta ihanaa aikaa.

Markon sävellyksiin kirjoittaessa sanat tuntuivat asettuvan melodiaan aivan kuin itsestään, ja se oli hyvin inspiroivaa.

Demoja meille laulelivat Markon itsensä lisäksi Henna Kurtti, Jii Kovanen ja TaruLa (jonka tutustutin Markoon ja josta tuli hänen tärkeimpiä ystäviään). Joitakin yhteiskappaleita jalkautimme mm. Roni Välikankaan ja Avinin keikkaohjelmistoon, ja joitain biisejä tarjottiin muuallekin.

Kuitenkin jo vuonna 2014 ajauduimme hetkeksi taiteellisiin erimielisyyksiin, mukaan tuli uusia yhteistyökumppaneita ja tilaa keskinäiselle yhteistyölle jäi yhä vähemmän (vaikkei se ihan kokonaan loppunutkaan). Välit palautuivat, mutta tahti ei. Elämäntilanteetkin vaikuttivat asiaan.

Viimeisen kerran sorvasimme yhteistä biisiä elokuussa 2015, jolloin yövyin Markon luona Oulussa tyttäreni ja silloisen naisystäväni kanssa matkalla Kuusamon Näränkään.

Sitä laulua ei kukaan muu saa koskaan kuulla. Se oli olemassa vain silloin ja siinä hetkessä, ja sen jälkeen minun ja Markon päässä.

Kaikista biiseistä mulla ei ole demoa tallessa, mutta aika iso osa yhteisistä kappaleistamme löytyy oheiselta soittolistalta. Marko varmaan haluaisi, että joku ne joskus levyttäisi ja että mahdollisimman moni päätyisi radio- ja/tai livesoittoon jonakin päivänä.

Koen, että mun tehtävä on jollain lailla pitää nämä biisit elossa, vaikka Markoa ei enää ole. Edelleen olo on aika outo. En ole ennen kokenut elämässäni tällaista menetystä. Nuku hyvin ystävä.

☁️
Kuuntele soittolista SoundCloudissa

Säästämme kaistaasi ja suojaamme yksityisyyttäsi. Ulkopuolinen soitin ja sen evästeet latautuvat vasta, kun klikkaat alta.

▶️ Lataa soitin