Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.

Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.

Biisit rahaksi: Laulaja-lauluntekijän lyhyt oppimäärä

Viimeistelin juuri opintoni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja tein opinnäytetyön siitä, miten biiseillä tehdään rahaa.

Tämä teksti on julkaistu alun perin syyskuussa 2016, jolloin valmistuin kulttuurituottajaksi. Opinnäytetyöni on kuitenkin yhä edelleen varsin pätevä katsaus laulaja-lauluntekijän tulonmuodostukseen, joten se on syytä pitää arkistossa helposti saatavilla.

Olen siis 30.9.2016 alkaen ollut oikeutettu käyttämään Kulttuurituottajan ammattinimikettä. Osaamisalani on kulttuuri liiketoimintana.

Opintojen päätyttyä mulla oli myös aikaa tehdä asioita aivan toisella tavalla kuin ennen, ja tämän myötä alkoikin SAKON STUDION päätoiminen yrittäjyys. Otan yhä ilomielin vastaan erilaisia musiikkiin ja markkinointiin liittyviä toimeksiantoja ja yhteistyöehdotuksia – myös musiikkialan ulkopuolisissa hankkeissa, joissa vaaditaan luovaa osaamista.

Lataa Biisit rahaksi (PDF)

Pysyvä linkki Theseukseen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091114167

Opinnäytetyön abstrakti

Tässä opinnäytetyössäni kerron, millaisista tulovirroista esiintyvän lauluntekijän taloudellinen toimeentulo rakentuu, ja kartoitan keinoja, joilla noita tulovirtoja voidaan kasvattaa.

Case-esimerkkinä on laulaja-lauluntekijä Jari Uutela, jonka toimintaa lähdin tutkimaan ja kehittämään vertailuanalyysin avulla. Uutelan toimintatapoja peilattiin kuuden muun suomen kielellä esiintyvän laulaja-lauluntekijän toimintamalleihin.

Pyhimyksen, Anssi Kelan, Sannin, Antti Tuiskun, Cheekin ja Paula Vesalan toimintamalleista etsittiin eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia suhteessa Jari Uutelan toimintaan. Niiden pohjalta laadittiin Uutelalle kehitysehdotukset, jotka soveltuvin osin voivat auttaa muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia laulaja-lauluntekijöitä toimintansa kehittämisessä.

Opinnäytetyö on pyritty kirjoittamaan sillä tavalla helppotajuisesti, että se välittäisi mahdollisimman paljon tietoa laulaja-lauluntekijän ansaintamekanismeista myös alaan vihkiytymättömälle lukijalle.

PS: Vaikka työtä ei voikaan enää Theseuksessa muokata, palautetta opinnäytetyöstä voi halutessaan yhä antaa sähköpostitse osoitteeseen sako@sakonstudio.fi

---

Kuka saakelin Sako?

---

Pyhimys - kehä kerrallaan

Tapasin Pyhimyksen Turun Klubin hautajais- ja inkarnaatiotapahtumassa 20.11.2015. 

© Tuomas Sinkkonen

Olin sanelukoneen kanssa mestoilla ja jututin Pyhimystä bäkkärillä jokusen tovin, mutta koska elektroniikka silloin tällöin pettää ja tässäkin tapauksessa äänitallenne ehti kadota taivaantuuliin ennen translitterointia, ei tässä postauksessa harrasteta suoria lainauksia. Dough!

Syy siihen miksi halusin haastatella juuri Pyhimystä on se, että olen tuntenut hengenheimolaisuutta lukiessani hänen blogiaan.

Erityisesti postaus: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä, on varsin asiallista luettavaa jokaiselle, joka miettii toimeentulokuvioita musa-alalla, mutta joutuu syystä tai toisesta operoimaan indie- tai DIY-pohjalta ja ehkä muutenkin.

Kyseessä on paitsi ansioitunut rap-artisti, niin myös genrerajojen yli breikkaava sanoittaja ja monenlaisissa musiikin infrastruksturaalisissa asioissa kunnostautunut musiikkialan monitoimimies.

Samaistun noista kolmesta asioista kahteen jälkimmäiseen, joten itseäni kokeneempana kehäkettuna Pyhimys on mulle myös ihan validi kohde benchmarkkaukselle (=esikuva-analyysille) eikä vähiten siksi, että tuon ei-niin-monta-vuotta-sitten tehdyn postauksen jälkeen miehen nimi on ollut kovassa nosteessa ja Pyhimyksen CV:ssä varsinkin co-writing -sarake näyttää vähän toiselta kuin silloin kesällä 2012.

Klubin bäkkärillä Pyhimys avasi mulle hieman sitä kuinka tähän on päästy. Pyhimyksen sanoin homma on mennyt "kehä kerrallaan":

Kehä 1 (harrasteluvaihe 2000-2007)

Aluksi oli lapsuudessa ja teini-iässä koulun bändikuvioita ja sen sellaista, mutta kun mies ei oikein oppinut soittamaan mitään instrumenttia ja laulamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, niin tilalle tuli kirjoittaminen ja räppikuviot.

Pyhimys teki Heikki Kuulan kanssa vielä 2000-luvun alussa räppiä englanniksi, koska siihen aikaan suomenkieliseen räppiin ei vielä oikein uskottu ja "suomi kuulosti paskalta", mutta muiden näyttäessä tietä ja osoittaessa että suomenkielinenkin räppi voi olla ihan vakavasti otettavaa, muuttui lopulta Pyhimyksenkin ääni kellossa, joka oli kuulemma ilmaisun kannalta hyvä asia.

2000-2003 homma oli vielä pelkkää harrastelua, mutta alkoi siitä hiljalleen muuttua ammattimaisemmaksi. Hommia tehtiin pitkään omakustannemeiningillä, kunnes vuonna 2006 Pyhimys siirtyi julkaisemaan Monsp recordsin kautta ja homma laajeni taas pykälän verran.

Kehä 2 (Ammattilaisvaihe 2007-2012)

Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin Monsp recordsin kautta 2007. Myös Teflon brothers, jossa Pyhimys vaikuttaa, julkaisi ensimmäisen levynsä niinikään Monspin kautta vuonna 2009. Homma alkoi olla jo varsin ammattimaista ja monipuolista.

Artistiuran ohella Pyhimys toimi (ja toimii edelleen) yrittäjänä/toimitusjohtajana omassa yhtiössään Yellowmic Recodsissa sekä Ramin välityksessä, joka hoitaa keikat ja jonka alaisuudessa toimii Katin tavara, joka taasen myy Mercandisea, eli bändipaitoja ja muuta sen sellaista.

Homma on tässä vaiheessa jo kevyesti sellaisella tasolla, että sillä elää.

Kehä 3 (Eskaloitumisvaihe 2012->)

Vuonna 2012 Teflonit siirtyvät Universal Musicin alaiselle Johanna Kustannukselle. Syntyy uusia kontakteja ja uusia yhteistyökuvioita erityisesti co-writing puolella. Iso yhtiö avaa uusia ovia.

Pyhimys tutustuu mm. Kasmiriin ja päätyy tekemään biisejä yhdessä esimerkiksi Han Solon kanssa.

Pyhimys on sanoittajana mm. sellaisissa biiseissä kuin Diandran Paha poika, Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, Robinin Yö kuuluu meille ja Kasmirin Vadelmavene.

Osassa projekteista Pyhimys toimii enemänkin tekstituottajana kuin sanoittajana, jolloin tarkoitus on pikemminkin auttaa esim. artistia kirjoittamaan parempaa tekstiä, eikä tehdä kaikkea sen puolesta.

Vuonna 2013 Pyhimyksestä tuli myös Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkö.

Ei huonosti kaverilta, joka vielä vuoden 2012 elokuussa pohdiskeli blogissaan, että Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä.

----

Kun kysyn, että onko vielä jokin asia minkä hän haluaisi muuttaa nykyisessä tilanteessaan, saan vastaukseksi, että hän on erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisi kiva jos voisi tehdä enemmän ihan vaan tekstiä ja musaa, sen sijaan että tekee jatkuvasti myös kaikkea muuta.

Ramin välitys ja Katin tavara teettävät työtä edelleen ja kun homma on lähtenyt siitä että on kavereiden kanssa tehty asioita, niin kavereita ei myöskään halua "jättää kuseen".

On mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Pyhimyksen tekeminen vielä kasvaa. Nytkin jo tuntuu, että Pyhimyksen lyriikat hallitsevat melkoista osaa soittolistoista, eikä toistaiseksi ole vielä viitteitä tahdin hidastumisesta.

Aikamoista. Koivulahti kiittää ja kuittaa.

---

Kuka saakelin Sako?

Mistä nuo lauluntekijät lauleloo?

Facebookin "Lauluntekijät" -ryhmässä on jo 1525 jäsentä.  

Jotta saisin vähän osviittaa siitä kuka on kuka ja millaista musiikkia kukakin tekee, pyysin ryhmän jäseniä linkkaamaan kukin yhden biisinsä Soundcloudista. Tämän jälkeen keräsin biisit yhdelle Soundcloud-listalle.

Tällä hetkellä Soundcloud-listalla on 81 biisiä. Taso vaihtelee jonkin verran, mutta olen jälleen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon meillä täällä Suomessa on myös sellaista hyvää musiikkia jota kukaan ei ole koskaan kuullut.

Osa lauluntekijöistä kaipailee näille biiseilleen itseään sopivampia esittäjiä. Osalle biisit ovat vain omaksi iloksi tehtyjä lurituksia ja toisilla ne liittyy kiinteästi omaan sooloprojektiin tai yhtyeeseen.

Niin tai näin, kannattaa tutustua materiaaliin. Joukossa on varsin mielenkiintoistakin sisältöä ja soundimaailmaa. Biisintekijänä sitä voi vaikka vähän positioida itseään tuohon joukkoon ja miettiä sitä omaa tekemistään suhteessa kollegoihin.

Tässä suora linkki Soundcloudiin siltä varalta, että tuo alla oleva musiikkisoitin ei siellä vastaanottajapäässä toimi: https://soundcloud.com/koivulahti/sets/lauluntekij-t-fb-ryhm-n

Hyviä kuunteluhetkiä! :)

Samuli Putro kertoo tarinaa kappaleesta Anna minun mennä

Joskus aikoinaan, kun kaimani ensimmäiset julkaisut tulivat kaiken kansan kuuluville, muistan kuitanneeni koko homman nonsensena.

Nonsensekeskustelua Putron kohdalla olen silloin tällöin päätynyt käymään myöhemminkin ja muistan ainakin yhden läheisen ihmisen näkemyksestä jopa kovasti loukkaantuneen.

Tarkempi tutustuminen tämän herran materiaaliin kuitenkin osoittaa, että sieltä löytyy paljon muutakin kuin mitä pintapuolisella vilkaisulla voisi luulla.

Samoin on selvää sekin, että nonsenseäkään ei ole kirjoitettu vahingossa, vaan järjettömyydellekin on perustelut olemassa. Tässäkin biisissä sen perusteeksi riittäisi jo pelkästään kappaleen teema.

Itse olen päässyt kaimani tarinoihin sisään kunnolla vasta ehkä viimeiset puolitoista vuotta. En edelleenkään tykkää kaikista kappaleista, mutta joitakin biisejä suorastaan rakastan.

Todella monet biisit sisältävät myös erinomaista käyttölyriikkaa. Esim. "Saaressa on aina sunnuntai" soi usein silloin kun ei ole kiirettä mihinkään. Lisäksi kuuntelen Putroa paljon lenkkeilyn lomassa :)

Tässä kuitenkin tämä video:

Lauluntekijä Timo Kiiskinen

Internetin uumenissa surffaillessani törmäsin sattumalta ammattinetissä(!) artikkeliin, jossa Timo Kiiskinen kertoilee lauluntekijyydestään. 

Kiiskinen lienee yksi niistä harvoista suomalaistekijöistä joiden teostokorvaukset ovat oikeasti sillä tasolla, että niillä voi elää.

Tässä kyseinen juttu Timo Kiiskisestä.

Lauluntekijä heittää jutun alussa ilmoille mielenkiintoisen vertauksen siitä, kuinka laulunteko muistuttaa käsityötä. Hän sanoo tekevänsä biisiä kuin venettä, tietämättä kuitenkaan että minkälaista.

Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että itsellä homma toimii pääsääntöisesti juuri päinvastoin.

Mun inspiraatio on sellaista lajityyppiä, että idea pälkähtää päähän useimmiten kristallin kirkkaana ja sen jälkeen loppu on pelkkää toteutusta. Usein myös tiedän jo työhön tarttuessa että kenelle ja mitä olen tekemässä.

Joskus toki ideat tulevat sarjoissa, jotka sitten jalostavat sitä lopputulosta tekemisen lomassa, mutta veneenrakentajaksi, ilman jo valmiiksi tekemääni piirustusta, musta ei ehkä olisi. Mulle se piirustusvaihe on se kaikkein tärkein ja loppu on sitten sitä työtä.

Inspiraation ja sen "ison idean" (=sama asia?) pyydystäminen toki voi viedä aikaa.

Ehkäpä Timo tuossa tarkoittaakin enemmänkin sitä:
Metsästysmetodi vaan on ehkä vähän eri? Toisella ne ideat alkaa virrata kitaraa näppäilemällä. Mulla ne syntyy siitä kun juttelen artistin kanssa syntyjä syviä tai törmään sosiaalisessa mediassa uutiseen joka nostaa verenpainetta! :D

Miten teillä muilla?

Spekulointia siitä kuinka laulaja-lauluntekijä Anssi Kelasta tuli netti-ilmiö

Anssi Kela on yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista artisteista, jotka ovat onnistuneet SOME-markkinoinnissa oikein kunnolla.

Taustalla on kuitenkin monen vuoden työ:
Jo joskus Nummelan aikaan oli hänellä muistaakseni jo kotisivuillaan blogi (mikä oli tuolloin vielä erittäin harvinaista), minkä lisäksi hän vastaili poikkeuksellisen ahkerasti ihmisten lähettelemään fanipostiin ja viesteihin - vieläpä henkilökohtaisesti.

Muistan lukeneeni hänen blogistaan tuolloin, että tämä oli periaatekysymys. Hän ei kuitenkaan ajatellut sitä markkinointina, vaan koki että se on hänen velvollisuutensa.

Näin ulkoa päin katsoen, näyttäisi että tuo työ on tässä vuosien varrella kantanut hedelmää ihan tosissaan, sillä jopa silloin kun levyt eivät oikein ole myyneet, eikä keikoilla ole ollut väkeä, niin sosiaalisessa mediassa vankkumaton kannattajareservi on kuitenkin säilynyt koko tämän ajan ja jopa kasvanut.

Nyt aivan lähivuosina teknologia on tässä suhteessa kehittynyt huomattavasti ja sen kehityksen seurauksena ovat kasvaneet sekä SOME-palveluiden käyttäjämäärät, että itse palveluiden teho.

Irtauduttuaan vanhasta levy-yhtiöstään 2010-2011 Anssi Kelasta tulikin sosiaalisten verkostojensa tukemana varsinainen netti-ilmiö. Anssin omilla kotisivuilla asiaa kuvataan näin:

"Hänen ja Tommy Lindgrenin viiksienkasvatuskilpailu eturauhassyöpäkampanja Movemberin hyväksi herätti huomiota tv:n uutislähetyksiä myöten. Kelan YouTubessa julkaisema humoristinen Sykkivä eturauhanen -kappale levisi Facebookissa kuin ebola-virus. Hän oli myös näkyvässä roolissa Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa. Kelan kampanjaa varten kirjoittamia blogipostauksia jaettiin sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia kertoja ja hän oli mukana järjestämässä tukikonsertteja, jotka huipentuivat loppuunmyytyyn Helsingin Jäähalliin helmikuussa 2012."

Itse uskon että tämä kaikki oli mahdollista osaltaan juuri siksi, että verkostot olivat jo olemassa. Niin faneista kuin satunnaisemmistakin tykkääjistä ja blogin lukijoista oli pidetty hyvää huolta jo alusta alkaen.

Ennen ko. kampanjoitakin samankaltaisia lumipalloefektejä oli tapahtunut pienemmässä mittakaavassa ja nyt myöhemminkin näitä pikkulumipalloja on ollut tuon tuosta.

Kun Levoton tyttö julkaistiin LiveNationin kautta, se ampaisi suoraan listojen kärkeen ja tuhansien SOME-hipstereiden sydämeen. He ovat jakaneet YouTubevideota, linkkejä Spotifyyn ja muihin streamingpalveluihin, sekä ostaneet kappaletta ja koko Anssi Kela -albumia nettilataamoista tolkuttomia määriä.

Siinä sivussa on myyty myös ihan oikeaa, vanhanaikasita fyysistä äänitettäkin, arvostelijat ovat olleet pähkinöinä ja tämän kaiken seurauksena Anssi Kelan SOME-verkosto alkaa olla jo niin timanttia, että hämmästyn, jos hän vielä joskus joutuu esiintymään tyhjille katsomoille.

Sen sijaan, että hänen uransa olisi kokonaan ulkopuolisten markkinamiesten käsissä, hänellä on myös mahdollisuus vuorovaikuttaa suoraan yleisönsä kanssa.

Tilanne on hieman saman kaltainen kuin vaikka palveluyrityksellä, jolla on käsittämättömän laadukas asiakasrekisteri: Se on sen yrityksen arvokkain omaisuus. Ainoa asia, joka lopulta takaa jatkuvuuden vaikka mitä tapahtuisi.

Sosiaalinen media, fanit ja Levoton tyttö nostivat Anssi Kelan hetkessä undegroundista takaisin mainstreamiin. Jos hän vielä painuu maan alle, on hänellä sielläkin suurempi yleisö kuin monella maanpäällisellä lehdistön lellikillä.

PS: Tämä juttu on julkaistu myös Anssi Kelan yhteisössä >>>
Osallistukaahan keskusteluun myös siellä ;-)

Marie Digbyn lauluntekoprosessi

YouTube on täynnä erilaisia how to -videoita jos mistäkin aiheesta, mutta suomalaiset biisintekijät ovat toistaiseksi olleet hieman ujoja laittamaan prosessiaan kameran eteen. 

Tässä videossa yhdysvaltalaisbiisintekijä Marie Digby kuvailee (ja demonstroi) biisintekoprosessiaan kitaran kanssa.

Hänen luomistyylinsä on varmasti aika lähellä monien muidenkin biisintekijöiden työtapaa: Ainakin itse löydän tuosta yhtymäkohtia omaan työskentelyyni. Entäs sinä?



PS: Jos tytön nimi ei ole ennestään tuttu, niin pari sanaa löytyy Wikipediasta.

Sanoittaja Lasse Wikman kertoo työtavoistaan

Löysin Bambuserista haastattelun, jossa iskelmäsanoittaja Lasse Wikman kertoilee työtavoistaan sanoitusprosessin aikana.

Haastattelussa Lasse sanoo olevansa tarkka tavujen kanssa, tekevänsä 80 prosenttisesti tekstiä sävellettäväksi, kirjoittavansa harvemmin sanoituksia valmiiseen melodiaan ja näkevänsä tarinat kuvina.

Näin se kai meillä nuotinlukutaidottomilla yleensä menee ;-)




PS: Jos ylläoleva video ei toimi, niin tässä suora linkki.

Lauluntekijä Vesa Salmi kertoo biisintekoprosessista

Lappeenrannassa järjestettiin nyt lokakuussa ensimmäinen Lauluntekijäin_ilta. Itselläni oli sen verran sormet pelissä, että suunnittelin tapahtumalle logon ja julisteen.

Illan lauluntekijänä oli tällä kertaa Vesa Salmi, jonka kappaleissa on tyypillisesti melko jänniä ja vähän kiellettyjäkin aiheita. Oheisessa pätkässä hieman biisinäytteitä ja väleissä biisintekoprosessin pohdintaa muutamaltakin eri kantilta.

http://www.youtube.com/watch?v=f8s_i64FxyM


Pätkä on pitkä, mutta on siinä paikoin asiaakin ;-)
Vesa Salmen musiikkiin voit tutustua MySpacessa.

Agatha Christie - Menestyksen salaisuutena kansantajuisuus

Katselin yhtenä päivänä televisiosta Agatha Christiesta kertovaa dokumenttia, jossa tutkimalla tutkittiin hänen kuuluisuutensa salaisuutta.

Jos jollekin kirjallisuuden harrastajalle on vielä epäselvää kenestä on kyse, olisi syytä hävetä. Agatha Christie on nimittäin kaikkien aikojen myydyin kirjailija heti William Shakespearen jälkeen. Agatha Christien kirjoja on myyty yli kaksi miljardia kappaletta ja käännetty ainakin 44 kielelle.

vielä 90-luvun lopussa ainoastan Raamattua oli käännetty enemmän kuin hänen kirjojaan Nykyään toki Harry Potterit vielä käännetyimpiä, mutta huomioitakoon että Agatha Christien ensimmäinen romaani (Stylesin tapaus) ilmestyi vuonna 1920, eikä silloin vielä ollut samanlaista markkinointikoneistoa edesauttamassa maailmanvalloitusta kuin nyt.

Agatha Christien menestys oli siis paljon suuremmassa määrin pelkästään kirjojen itsensä ansiota. Jokainen hänen kirjoittamansa tarina on todellinen pageturner. Niissä jokaisessa pätee vanha elokuvakäsikirjoittamisen nyrkkisääntö: "petaa, lataa, laukaise".

Suomennettuna:

1. Petaa = Herätä mielenkiinto, luo miljöö ja alkutilanne joka jo kertoo lukijalle/katsojalle/kuulijalle että jokin on oudosti.
2. Lataa = Vihjaa tai kerro lukijalle/katsojalle/kuulijalle suoraan että jotain tapahtuu ihan kohta.
3. Laukaise = Täytä lupaus ja palkitse lukija/katsoja/kuulija siitä että hän on jaksanut odottaa.

Eli jos huoneessa on ovi auki, joku tulee sisään juuri silloin hänestä puhutaan selän takana pahaa. Jos pöydällä on ase, sitä käytetään viimeistään näytelmän lopussa.

Kiinnostava on juuri tuo välivaihe kun katsoja näkee kuinka se värään aikaan paikalle tullut henkilö seisoo ovella, mutta ei vielä sano mitään. Tämä on se vaihe jolloin Salattujen elämien jaksot yleensä päättyvät jatkuakseen seuraavalla kerralla jännästä kohdasta. Vanha konsti on usein parempi kuin pussillinen uusia.

Sama syy saa ihmisen katsomaan Salatut elämät seuraavana päivänä kuin mikä sai ihmisen käntämään sivua Agatha Christien kirjan kanssa yhä uudelleen ja uudelleen ja sen seurauksena valvomaan koko yön kunnes kirja on loppu.

Rautaisen dramaturgian tajun lisäksi Agatha Christien kirjoissa oli kuitenkin myös eräs toinen salainen ase. Se oli kieli. Äkkiseltään luulisi että tämän kaltainen menestyskirjailija kirjoittaisi poikkeuksellisen rikasta ja dynaamista kieltä, mutta sen sijaan Agatha Christie käytti mitä tavanomaisimpia ilmauksia ja vain vähän synonyymeja.

Kieli oli äärimmäisen helppotajuista ja yksinkertaista. Samat sanat toistuivat usein, etenkin silloin kun hän oli pakotettu käyttämään erikoisia sanoja. Näin hän opetti lukijalleen vähitellen sanan merkityksen niin ettei sitä tarvinnut enää myöhemmin erikseen miettiä. Agatha Christiellä oli ilmiömäinen kyky kirjoittaa selkeästi ja se helpotti lukijan uppoutumista itse tarinaan.

Kun kielelliset ilmaukset eivät häirinneet ja turha runoilu oli poissa, lukijan oli mahdollista seurata monimutkaisiakin juonellisia kuvioita, joita Agatha sitten viljelikin ja joihin hän oikeastaan koko elämäntyönsä perusti.

Koska kieli ei ollut pääosassa vaan kaikki kirjat tulivat tarina edellä, ne oli verrattain helppoa käännettävää, eivätkä kirjat kärsineet samanlaisesta kielellisestä köyhtymisestä kuin vaikkapa ranskalaisen Henri Mürgerin teokset, joissa tapa käyttää kieltä oli huomattavasti suuremmassa roolissa. Samasta syystä Agatha Christien tekstit olivat helposti sovellettavissa teatterikäyttöön ja sittemmin elokuviin.

Koska hän käytti yksinkertaista kieltä, kaikki ymmärsivät mitä hän halusi sanoa. Hän käytti myös paljon tunteen ilmauksia ja kuvasi tarkasti mitä kukakin henkilö tunsi sisällään. Henkilöhahmoihin samaistuminen oli siis helppoa myös. Useissa hänen romaaneissaan oli vieläpä useita eri henkilöhahmoja, jotka kaikki edustivat omanlaistaan ihmistyyppiä. Agatha Christie harrasti siis myös eräänlaista hakuammuntaa ja antoi lukijoilleen mahdollisuuden samaistua siihen henkilöön johon kulloinkin haluaa. Tässä suhteessa hän oli todella aikaansa edellä mitä tulee kohderyhmäajatteluun ja kuluttajaryhmien segmentointiin.

Ei ole täyttä varmuutta siitä oliko kaikki nämä asiat tarkoituksellisia. Sen tiedämme että nämä asiat tekivät hänen kirjoistaan maailmanlaajuisia myyntimenestyksiä. Joku voi silti olla toistakin mieltä. Jos Frank Sinatran menestymisen salaisuudeksi paljastettiin Mafia vasta nyt 2000 luvulla, niin ties mitä Agatha Christien takaa vielä voi paljastua. Jotkut asiantuntijat ovat sanoneet että hän toi esiin kirjoissaan sellaisia oikeuslääketieteellisiä yksityiskohtia, että ne herättävät kysymyksen siitä kuinka hän on nämä tietonsa hankkinut.

----

Mutta entä miten tämä kaikki liittyy sanoittamiseen ja laulujen kirjoittamiseen? Siten että myös laulunkirjoittajan on syytä ymmärtää että joissakin tapauksissa upeat riimit ja hienot kielikuvat saavat kuulijan ainoastaan tipahtamaan kärryiltä.

Joskus suoraviivainen tunteisiin vetoaminen ja helposti samaistuttava teksti tehoaa parhaiten. Joskus kieli saakin olla arkista ja helppotajuista. Joskus on tärkeämpää se mitä sanotaan ja missä järjestyksessä, kuin miten se sanotaan.

Kuulijan haastaminen älyllisesti ei saisi olla pelkkää vaikeaselkoisuutta. Paljon mieltä kutkuttavampaa on antaa selkeitä vihjeitä niin että kuulija todella odottaa saavansa vastauksen mielessä pyöriviin kysymyksiin.

Merkityksiä voi kyllä piilottaa tekstiin, mutta ennenkaikkea tekstissä pitäisi olla järkeä. Kun kuulija upottaa hampaansa kappaleeseen ja kuluttaa koko päivän kuunnellen sitä repeatilla ymärtääkseen sen sanoman läpikotaisin, olisi kurjaa jos hänelle jäisi käteen ainoastaan toteamus siitä että koko kappale onkin vain kasa satunnaisia, keskenään rimmaavia lauseita, joissa ei loppujen lopuksi ole mitään tolkkua.

Lauluntekijän tulisi pystyä perustelemaan jokainen tekemänsä ratkaisu. Vähintään hänen itsensä on tiedettävä, miksi teksti on hyvä ja mitä kaikkea hän on teokseensa sisällyttänyt.

Taiteilija joka ei tunne omaa teostaan on tekotaiteilija!

Lauluntekijän benchmarking

Benchmarkingilla tarkoitetaan esikuva-analyysia, oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan ja usein sillä hetkellä tehokkaimpana pidettyyn tapaan tehdä asioita. 

Benchmarkingin perusidea on toisilta oppiminen ja oman toiminnan kyseenalaistaminen vartailemalla.

Yritysmaailmassa tällainen toiminta on varsin tavallista. Melkeinpä enemmän käytäntö kuin poikkeus. Taidepiireissä sen sijaan tunnutaan olevan nihkeämpiä. Vaikuttaa jopa siltä että moni ajattelee että jokaisen tulisi keksiä pyöränsä itse.

Kaikki me kuitenkin opimme jäljittelemällä ensin puhumaan ja sitten riitelemään ja huutamaan, jotkut jopa laulamaan. Matkimalla opitaan ensin työkalut joita sitten ajan kanssa hiotaan terävämmiksi. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja eristyksissä neljän seinän sisällä jää helposti jälkeen.

Jos perustaisin kännykkätehtaan, ottaisin ensimmäiseksi selvää, mitä Nokia ja Samsung ovat tehneet. Näin siksi että he ovat todennäköisesti jo ratkaiseet monia ongelmia joihin törmäisin väistämättä ominpäin sohiessani.

Jos minun pitäisi nyt kirjoittaa johonkin minulle vieraampaan lajityyppiin, vaikkapa reggei-biisiin, sopiva teksti, menisin ensimmäiseksi Youtubeen kuuntelemaan Bob Marleyn tuotantoa läpi. Sitten perehtyisin ko. musiikinlajijn historiaan ja uudempiin artisteihin ja sanoituksiin. Purkaisin alan merkittävimmät teokset osiin ja yrittäisin selvittää, mikä mistäkin biisistä tekee hyvän.

Sitten kirjoittelisin harjoituksen vuoksi pari käännöstä jotta laji tulee tutuksi myös tekemisen kautta. Kun tuntisin olevani valmis varsinaiseen työhön aloittaisin puhtaalta pöydältä ja alkaisin kirjoittaa reggei-biisiä, mitä luultavimmin täysin omalla tavallani, mutta niin että olen tietoinen siitä mitä teen.

Mielestäni juuri tämä asia on se joka erottaa jyvät akanoista. Kirjoittaja joka tietää mitä tekee oppii jokaisesta teoksestaan jotakin ja kykenee ottamaan oppia myös muiden oivalluksista. Jokaisesta teoksesta tulee siis oma pieni opintomatkansa.

En sano etteikö vähemmän analyyttiselläkin tavalla olisi mahdollista kirjoittaa hyvin, mutta jos oman tekstin analysoiminen on mahdoton tehtävä niin kirjoittajana kehittyminen on kyllä vaikeaa ja se taas on pidemmän päälle turhauttavaa.

Benchmarkingia voi harjoittaa myös luovasti ja soveltaen. Nykyrunoudesta voi löytää erityisen hienoja ilmaisutapoja sanoituksiin ja proosan puolelta voi ammentaa hienoja dramaturgisia kuvioita. Mietitään vaikkapa Arno Kotron kaksoismerkityksillä tanssivaa ilmaisua. Siinä olisi paljon opittavaa sanoittajilla. Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua ei voi tai vaikkapa elokuva: Fightclub -antavat eväitä vaihtoehtoisen dramaturgian käytölle. Ydinasia on se että etsivä löytää.

Taiteen saralla benchmarkingia harjoitettaessa kannattaa kuitenkin pitää järki kädessä. Jos haluat kehittää itseäsi iskelmäsanoittajana ja vihaat Isto Hiltusen musiikkia, ei ehkä ole järkevää opiskella hänen tapaansa tehdä asioita. Sen sijaan jos vaikka Junnu Vainion sanailu kolahtaa paremmin ja pystyt sukeltamaan tarpeeksi syvälle, saatat onnistua viemään osaamistasi mieleiseesi suuntaan.

Kannattaa siis valita harjoittelukappaleiksi vain sellaisia tekijöitä, jotka ovat hyviä siinä mitä tekevät. Ja legendoja ei pidä kumartaa liikaa. Hekin ovat tekemisensä alkumetreillä olleet nuoria ja kokemattomia. Hekin ovat kirjoittaneet aikanaan huonoa tekstiä. Joten ei ole syytä pitää itseään tyhmänä, vaikka joku Junnun tai Juicen teksti tuottaisikin hienoisen pettymyksen syvällisemmässä tarkastelussa.

Älä keksi pyörää uudestaan. Maailma on jo muutenkin täynnä harjoituskappaleita. Keskity sen sijaan jatkokehittämään pyörää ja tee siitä parempi kuin muista.