Tämä kirjoitus on tarkoitettu alustavaksi esitykseksi ja se on samalla avoin kutsu kaikille suomalaisen musiikin tekijöille ja ystäville. Globaali suoratoistomylly on jauhanut alamme tarpeeksi. On aika tehdä asialle jotain. Nykyinen monikansallisten suoratoistopalveluiden luoma malli on osoittanut kestämättömyytensä luovan työn korvausten ja kulttuurisen monimuotoisuuden näkökulmasta. Se on näivettänyt alaa.
On aika lakata sopeutumasta ja ryhtyä rakentamaan jotain omaa. Ehdotan, että Suomeen perustetaan kansallinen, julkisrahoitteinen musiikkipalvelu olemassa olevan eKirjasto-hankkeen pohjalle, rinnalle tai jatkoksi. Tavoitteena on käynnistää tämän esityksen pohjalta kansalaisaloite.
Diagnoosi: Miksi nykyinen malli ei enää toimi?
Miksi sitten ehdotan näin perustavanlaatuista muutosta? Olen seurannut musiikkialan kehitystä aitiopaikalta ja nähnyt, miten nykyinen järjestelmä on syntynyt ja mihin se on meidät johtanut.
Meidät musiikintekijät heitettiin jauhettavaksi digitaaliseen suoratoistomyllyyn ensimmäisinä. Murros alkoi jo vuosituhannen vaihteessa Napsterin kaltaisista palveluista. Nykymuotoinen, edes jotain tuoloa tekijälle tuova suoratoistomalli on hallinnut elämäämme Spotifyn lanseerauksesta, vuodesta 2008, lähtien. Tämäkin malli on siis jo tai vasta yli viisitoista vuotta vanha.
Kirjailijakollegamme saivat etumatkaa. Heidän ei tarvinnut hypätä tuntemattomaan samalla tavalla. Äänikirjojen suoratoistopalvelut vakiintuivat Suomeen vasta vuoden 2016 paikkeilla, jolloin he saattoivat katsoa meidän uppoamistamme sivusta ja oppia meidän virheistämme. He pystyivät neuvottelemaan ja järjestäytymään tavoilla, jotka olivat meille musiikintekijöille mahdottomia piratismin uhan alla.
Tämä ei tarkoita, että heidänkään tilanteensa olisi ongelmaton, mutta lähtökohdat olivat paremmat. Koen, että sääntelyllä voimme ehkä paikata pahimpia vuotoja, mutta se ei korjaa perustuksia. Siksi meidän on rakennettava itse jotain uutta.
Ratkaisuni: Musiikin eKirjasto ja reilun kaupan malli
Visioni on selkeä: kansallinen musiikkipalvelu, joka toimisi kuin eKirjasto, mutta musiikille. Sen ei tarvitsisi kilpailla globaalien jättien kanssa kaikessa, vaan se keskittyisi siihen, mikä on meille tärkeintä: suomalaiseen musiikkiin.
Mielestäni paras ja realistisin tapa toteuttaa tämä olisi julkisen ja yksityisen rahoituksen yhdistelmä. Valtio ja kunnat voisivat kantaa vastuun teknisestä alustasta ja sen ylläpidosta, aivan kuten ne ylläpitävät kirjastorakennuksia ja digitaalisia järjestelmiä. Tämä takaisi palvelun laadun ja jatkuvuuden.
Käyttäjät puolestaan maksaisivat kuukausimaksua pelkästä sisällöstä. Tämä maksu ei siis menisi alustan ylläpitoon, vaan se tilitettäisiin lyhentämättömänä ja läpinäkyvästi suoraan niille artisteille, joita oikeasti kuuntelemme. Tämä käyttäjäkeskeinen malli on näkemykseni mukaan ainoa todella reilu tapa jakaa korvaukset.
Se on myös lähimpänä sitä transaktiota, joka oli olemassa äänilevyjen aikaan.
Tietysti palvelun pitäisi olla saavutettavissa kaikille, kuten kirjastopalveluiden kuuluukin. Siksi ehdotan, että maksullisuuden rinnalla olisi olemassa "kulttuuriseteli"-malli, jonka avulla opiskelijat, eläkeläiset ja pienituloiset voisivat käyttää palvelua maksutta tai alennettuun hintaan.
Kutsu toimintaan: Tehdään tästä yhdessä totta
Tämä on minun ehdotukseni, mutta en voi enkä halua viedä sitä eteenpäin yksin. Toiveeni olisi, että tästä ajatuksesta muotoutuisi aito ja laaja-alainen kansalaisaloite. Siksi kutsun sinut mukaan.
Olitpa sitten muusikko, kustantaja, juristi, kulttuuripolitiikan asiantuntija tai intohimoinen musiikin ystävä, tarvitsen apuasi tämän vision jatkokehittelyssä ja toteuttamisessa.
Yhdessä voimme rakentaa Suomeen jotain ainutlaatuista: oman, reilun ja
kestävän tulevaisuuden musiikillemme. En myöskään pahastu, jos joku ottaa
tästä kopin tällaisenaan ja alkaa puuhata kansalaisaloitetta saman tien.
Mieluusti olisin kuitenkin jotenkin messissä.
Ihan jalostuksen arvoinen idea. Voin mielelläni olla mukana sparrailemassa ajatusta.
VastaaPoista